On tilanteita, joissa parisuhteen vaikeudet eivät synny siitä, mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu nyt, vaan siitä, mitä on tapahtunut paljon aiemmin.

Lapsen syntymää kuvataan usein elämän suurena käännekohtana, joka tuo mukanaan merkitystä, läheisyyttä ja uudenlaista yhteenkuuluvuutta. Moni ajattelee etukäteen, että yhteinen lapsi vahvistaa parisuhdetta automaattisesti ja vie sen seuraavalle tasolle. Tämä ajatus ei ole väärä, mutta se on vajaa.

Kuinka kauan tätä pitää vielä yrittää? Tämä kysymys ei yleensä tule heti. Alussa siihen liittyy enemmän toivoa kuin epäilystä. Ajattelee, että tämä on vaihe, että kunhan elämä rauhoittuu, kunhan tämä yksi asia muuttuu, niin kaikki palaa ennalleen.

Lapsen kotoa muuttaminen on yksi niistä elämänvaiheista, jota on vaikea täysin hahmottaa etukäteen. Sitä on usein odotettu vuosia, joskus siihen on varauduttu käytännön tasolla, mutta harvemmin sen psykologista ja parisuhteeseen ulottuvaa vaikutusta on pysähdytty miettimään syvällisesti.

"Rakkaus ei riitä – ja juuri siksi moni suhde ajautuu umpikujaan" On ajatus, joka kuulostaa kauniilta ja turvalliselta: kun rakastaa tarpeeksi, kaikki järjestyy.

Esileikki on sana, joka usein ymmärretään väärin jo ennen kuin sitä ehditään kunnolla pysähtyä ajattelemaan. Se kuulostaa helposti tekniseltä vaiheelta, joka tapahtuu ennen "varsinaista asiaa", ikään kuin kehon ja mielen esivalmistelulta, joka voi olla nopea tai jopa ohitettava.

Pariterapeutin vastaanotolla toistuu ilmiö, joka ei aina näy päällepäin kriisinä. Usein kyse ei ole uskottomuudesta, jatkuvista riidoista tai eron partaalla olemisesta. Sen sijaan vastaan istuu pari – tai yksilö – joka kuvaa suhdettaan toimivaksi mutta raskaaksi. He tekevät asioita oikein, yrittävät ymmärtää toisiaan, panostavat yhteiseen aikaan ja...

Parisuhteessa on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu tiivistyvän yhteen ajatukseen: jos toinen toimisi toisin, tämä olisi helpompaa. Ajatus ei synny kevyesti. Se rakentuu kokemuksista, jotka toistuvat. Keskustelut, jotka päättyvät samalla tavalla.

Parisuhteeseen liitetään usein ajatus läheisyydestä, turvasta ja siitä, ettei toisen rinnalla tarvitse olla yksin. Kumppani nähdään ihmisenä, jonka kanssa jaetaan arki, kokemukset, huolet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Siksi yksi parisuhteen vaikeimmista kokemuksista on tunne yksinäisyydestä silloin, kun vierellä on toinen ihminen.

Parisuhteessa on vaiheita, joissa elämä tuntuu yksinkertaisesti liian täyteen ahdetulta. Työ, lapset, arjen vastuut, aikataulut, velvollisuudet. Päivät rakentuvat tehtävistä, jotka seuraavat toisiaan lähes tauotta. Iltaisin ollaan väsyneitä, viikonloput täyttyvät asioista, jotka ovat jääneet kesken.

Parisuhteen riidat ovat yksi yleisimmistä syistä hakeutua pariterapiaan. Silti ne ovat samalla yksi väärinymmärretyimmistä ilmiöistä läheisissä ihmissuhteissa. Moni pari ajattelee, että riitely on merkki siitä, että jokin on peruuttamattomasti rikki.

Moni pari puhuu tästä vasta pitkän ajan kuluttua – jos silloinkaan. Se ei yleensä ala dramaattisesti. Ei ole yhtä hetkeä, jolloin kaikki muuttuu. Pikemminkin kyse on hiljaisesta siirtymästä.