Miksi me riitelemme eniten niiden kanssa, joita rakastamme

Parisuhteen riidat ovat yksi yleisimmistä syistä hakeutua pariterapiaan. Silti ne ovat samalla yksi väärinymmärretyimmistä ilmiöistä läheisissä ihmissuhteissa. Moni pari ajattelee, että riitely on merkki siitä, että jokin on peruuttamattomasti rikki. 

Toiset taas pelkäävät riitoja niin paljon, että välttelevät niitä viimeiseen asti – usein huomaamattaan kasvattaen pinnan alle kerääntyvää jännitettä.

Terapeuttina, joka kohtaa pareja heidän vaikeimmissa hetkissään, näen riitelyn hieman toisin. Riita ei useimmiten ole ongelma itsessään. Se on viesti. Se on yritys tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi – usein kömpelö, joskus kivulias, mutta silti inhimillinen.

Tässä kirjoituksessa en pyri tarjoamaan listaa nopeista ratkaisuista tai yksinkertaisista ohjeista. Sen sijaan haluan avata, mitä riitely todella kertoo parisuhteesta, miksi se toistuu, ja miksi juuri samat teemat palaavat yhä uudelleen. 

Kun tätä alkaa ymmärtää, riita ei enää tunnu yhtä kaoottiselta tai pelottavalta. Se alkaa näyttäytyä osana jotain syvempää.

Riita ei ala siitä, mistä se näyttää alkavan

Useimmat riidat alkavat jostakin näennäisen pienestä.

Toinen jätti tiskit taas altaaseen. Viesti jäi vastaamatta. Ääni oli ärtynyt. Katse väistävä. Unohdettu lupaus. Myöhästyminen. Jokin, mikä ulkopuolisesta voisi tuntua mitättömältä.

Mutta harvoin riita koskee oikeasti tiskivuoroa tai yksittäistä tapahtumaa.

Riidan pinnalla on usein konkreettinen tilanne, mutta sen alla on kokemus:
"En ole tärkeä."
"Minua ei huomioida."
"Olen yksin tässä suhteessa."
"En kelpaa tällaisena."

Kun nämä kokemukset aktivoituvat, reaktiot voimistuvat nopeasti. Silloin ei enää riidellä siitä, mitä tapahtui – vaan siitä, miltä se tuntui.

Tämä on yksi keskeisimmistä syistä, miksi riidat voivat tuntua suhteettoman voimakkailta. Ne koskettavat jotakin paljon syvempää kuin tilanteen pintataso.

Miksi riidat toistuvat vuodesta toiseen

Moni pari kuvaa turhautuneena, että he käyvät "samaa riitaa" uudelleen ja uudelleen. Tämä kokemus on erittäin yleinen – eikä se johdu siitä, että pari olisi epäonnistunut.

Usein kyse on siitä, että riidan ydin ei ole tullut kohdatuksi.

Kun riita jää kesken – esimerkiksi siksi, että se päättyy vetäytymiseen, sovitteluun ilman ymmärrystä tai siihen, että toinen "antaa periksi" – pinnallinen konflikti voi rauhoittua. Mutta syvempi kokemus jää elämään.

Se odottaa seuraavaa tilannetta, jossa se aktivoituu uudelleen.

Näin syntyy kehä:

• jokin pieni tapahtuma laukaisee reaktion

• vanha tunne nousee pintaan

• riita alkaa

• kumpikaan ei koe tulleensa ymmärretyksi

• tilanne rauhoittuu ilman todellista kohtaamista

• sama toistuu myöhemmin

Tätä kutsutaan joskus "negatiiviseksi vuorovaikutuskehäksi". Se ei ole tietoista toimintaa. Se on automaattinen tapa suojella itseään.

Riitelyn kaksi erilaista suuntaa

Vaikka riidat näyttävät ulospäin erilaisilta, niiden taustalla on usein kaksi erilaista tapaa reagoida uhkaan suhteessa.

Toinen pyrkii kohti:

• haluaa puhua heti

• vaatii selitystä

• korottaa ääntään

• yrittää saada kontaktin hinnalla millä hyvänsä

Toinen vetäytyy:

• hiljenee

• tarvitsee aikaa

• kokee tilanteen ylikuormittavana

• yrittää rauhoittaa tilannetta etääntymällä

Nämä kaksi reaktiotapaa törmäävät usein.

Kun toinen lähestyy voimakkaasti, toinen kokee sen painostavana ja vetäytyy. Kun toinen vetäytyy, toinen kokee sen hylkäävänä ja lähestyy entistä voimakkaammin.

Tämä ei johdu siitä, että toinen haluaisi riidellä tai toinen välttää vastuuta. Molemmat yrittävät suojella itseään – ja samalla suhdetta – omalla tavallaan.

Mutta yhdessä nämä reaktiot ruokkivat toisiaan.

Miksi riidat tuntuvat joskus niin hallitsemattomilta

Riidat eivät ole pelkästään ajattelua. Ne ovat voimakkaasti kehon ja hermoston reaktioita.

Kun ihminen kokee uhkaa – ja parisuhteessa uhka liittyy usein hylkäämisen, yksin jäämisen tai riittämättömyyden pelkoon – keho aktivoituu nopeasti. Sydän hakkaa, hengitys muuttuu, ajattelu kaventuu.

Tässä tilassa ei ole helppoa kuunnella, ymmärtää tai joustaa.

Siksi riidat voivat eskaloitua nopeasti, vaikka kumpikaan ei olisi alun perin halunnut sitä.

Moni kuvaa jälkeenpäin:
"En edes tunnista itseäni siinä tilanteessa."
"Sanoin asioita, joita en oikeasti tarkoittanut."

Tämä ei ole merkki siitä, että suhde olisi tuhoon tuomittu. Se kertoo siitä, että tilanne on koskettanut jotakin hyvin tärkeää.

Riita yrityksenä tulla nähdyksi

Yksi keskeinen näkökulma riitelyyn on tämä: riita on usein epäonnistunut yritys tulla kohdatuksi.

Kun ihminen kokee, ettei häntä kuulla, hän yrittää tulla kuulluksi voimakkaammin. Kun hän kokee, ettei häntä ymmärretä, hän yrittää selittää lisää – joskus syyttäen, joskus puolustautuen.

Näin syntyy helposti väärinymmärrysten ketju.

Toinen kuulee kritiikkiä siellä, missä toinen yrittää kertoa omasta kivustaan.
Toinen kokee hyökkäystä siellä, missä toinen yrittää pyytää läheisyyttä.

Tämä tekee riidoista erityisen raskaita. Molemmat kokevat olevansa yksin, vaikka ovat samassa tilanteessa.

Miksi jotkut riidat satuttavat erityisen paljon

Kaikki riidat eivät tunnu samanlaisilta.

On riitoja, jotka menevät ohi nopeasti. Ja sitten on niitä, jotka jäävät kehoon ja mieleen pitkäksi aikaa.

Usein nämä syvemmät riidat liittyvät teemoihin, jotka koskettavat identiteettiä ja perusturvaa:

• olenko tärkeä sinulle

• voinko luottaa sinuun

• hyväksytkö minut tällaisena

• olenko yksin tässä suhteessa

Kun nämä kysymykset aktivoituvat, riita ei ole enää vain riita. Se on kokemus siitä, että jokin suhteen perusta horjuu.

Siksi niiden käsittely vaatii enemmän kuin pelkkää sopimista siitä, kuka tekee mitä.

Riitelyn pelko ja sen seuraukset

On myös pareja, jotka eivät riitele juuri lainkaan.

Ulospäin tämä voi näyttää toimivalta ja rauhalliselta. Mutta usein pinnan alla on jotain muuta: varovaisuutta, varmistelua, pelkoa konfliktista.

Kun riitoja vältellään pitkään, tunteet eivät katoa. Ne siirtyvät.

Ne voivat näkyä:

• etäisyytenä

• kiinnostuksen hiipumisena

• passiivisena ärtymyksenä

• kokemuksena, ettei toinen oikeasti tunne minua

Näissä suhteissa ei välttämättä ole äänekkäitä riitoja, mutta yhteys alkaa hiljalleen heiketä.

Yksi näkökulma, joka voi muuttaa paljon

En lupaa nopeita ratkaisuja, mutta yksi pieni muutos ajattelussa voi vaikuttaa yllättävän paljon.

Se liittyy kysymykseen, jonka esität itsellesi riidan aikana.

Usein mieli kysyy:
"Kuka on oikeassa?"
"Miten saan toisen ymmärtämään?"

Entä jos hetkeksi kysyisit:
"Mitä toinen yrittää kertoa, vaikka tapa on vaikea?"

Tämä ei tarkoita, että hyväksyisit kaiken käytöksen. Se tarkoittaa, että yrität nähdä reaktion takana olevan kokemuksen.

Tämä yksinkertainen siirtymä ei ratkaise kaikkea. Mutta se voi avata tilaa, jossa keskustelu muuttuu hieman vähemmän puolustavaksi ja hieman enemmän ymmärtäväksi.

Milloin riitely alkaa kuluttaa liikaa

Kaikki riitely ei ole samanlaista.

On riitoja, jotka vaikka ovat vaikeita, vievät suhdetta eteenpäin. Ja on riitoja, jotka alkavat kuluttaa suhdetta.

Merkkejä siitä, että riitely on muuttunut haitalliseksi, voivat olla esimerkiksi:

• samat riidat toistuvat ilman muutosta

• riidat eskaloituvat nopeasti

• loukkaavat sanat jäävät käsittelemättä

• yhteys ei palaudu riidan jälkeen

• toinen tai molemmat alkavat vetäytyä emotionaalisesti

Tällöin kyse ei ole enää yksittäisistä konflikteista, vaan vuorovaikutusmallista, joka ylläpitää etäisyyttä.

Miksi pariterapiaan hakeutuminen tuntuu vaikealta

Moni pari hakeutuu pariterapiaan vasta pitkän ajan jälkeen. Usein vasta silloin, kun tilanne tuntuu jo hyvin kuormittavalta.

Syitä tähän on monia:

• ajatus, että "kyllä meidän pitäisi pärjätä itse"

• pelko siitä, mitä terapiassa paljastuu

• epävarmuus siitä, auttaako se

• toive, että tilanne korjaantuu itsestään

Silti käytännössä näen usein, että mitä aikaisemmin apua haetaan, sitä helpompi on muuttaa vuorovaikutusta.

Pariterapia ei ole paikka, jossa etsitään syyllistä. Se on tila, jossa pyritään ymmärtämään, mitä suhteessa tapahtuu – ja miksi.

Mitä pariterapiassa oikeasti tapahtuu

Monella on epämääräinen tai vääristynyt kuva pariterapiasta.

Se ei ole väittelyä terapeutin edessä. Se ei ole myöskään nopea korjausliike.

Usein työ alkaa siitä, että riitojen rakenne tehdään näkyväksi:

• mikä laukaisee tilanteen

• miten kumpikin reagoi

• mitä tunteita ja tarpeita reaktioiden taustalla on

Kun tämä alkaa hahmottua, parin on usein helpompi nähdä, ettei kyse ole vain yksittäisistä virheistä – vaan tavasta olla vuorovaikutuksessa.

Tämä ymmärrys voi olla yllättävän helpottava. Se siirtää fokusta pois syyttelystä kohti yhteistä ilmiötä.

Lopuksi

Parisuhteen riitely ei ole yksinkertainen asia. Se ei ole vain kommunikointiongelma tai temperamenttien törmäys.

Se on usein kohtaamattomien kokemusten, suojaavien reaktioiden ja syvien tarpeiden verkko.

Kun tätä alkaa tarkastella hieman etäämmältä ja uteliaammin, riita ei enää näyttäydy pelkkänä uhkana. Se voi alkaa kertoa jotakin olennaista suhteesta – ja siitä, mitä kumpikin siinä tarvitsee.

Jos huomaat, että riidat toistuvat, kuormittavat tai jättävät etäisyyttä välillenne, se ei ole merkki epäonnistumisesta. Se voi olla merkki siitä, että suhde tarvitsee uudenlaista ymmärrystä ja tukea.

Joskus jo se, että joku ulkopuolinen auttaa näkemään tilanteen selkeämmin, voi muuttaa suunnan.

Ja joskus juuri siitä alkaa se keskustelu, jota ei ole aiemmin ollut mahdollista käydä.

Jos jotakin tästä kuulostaa juuri teidän parisuhteeltanne varaa aika teille tästä alta.