Mikä minussa on vikana?
Tämä on usein ensimmäinen ajatus, kun seksuaalisuuteen liittyy häpeää. Se ei välttämättä tule ääneen, mutta se tuntuu kehossa ja mielessä. Jokin omassa halussa, fantasioissa, reaktioissa tai niiden puutteessa alkaa tuntua väärältä. Sitä alkaa tarkkailla itseään ulkopuolelta ja miettiä, onko tällainen normaalia, hyväksyttävää tai sallittua.
Seksuaalinen häpeä ei useimmiten näytä isolta asialta ulospäin. Se ei aina liity näkyviin ongelmiin, vaan pikemminkin siihen, mitä jää sanomatta, mitä ei uskalleta näyttää ja mitä aletaan peittää. Se voi olla hyvin hiljainen kokemus, mutta samalla voimakkaasti ohjaava.
Moni kuvaa sitä niin, että seksuaalisuus ei tunnu omalta. Se tuntuu joltakin, mitä pitäisi hallita, kontrolloida tai muokata sopivammaksi.
Mitä seksuaalinen häpeä oikeastaan on
Häpeä eroaa monista muista tunteista siinä, että se kohdistuu suoraan minuuteen. Syyllisyys liittyy usein tekoihin: tein jotain väärin. Häpeä taas liittyy kokemukseen: minussa on jotain väärää.
Kun tämä tunne liittyy seksuaalisuuteen, siitä tulee erityisen herkkä. Seksuaalisuus on jo valmiiksi alue, joka on monelle intiimi ja altis arvioinnille. Kun siihen yhdistyy häpeä, ihminen alkaa helposti vetäytyä omasta kokemuksestaan.
Tämä voi näkyä monella tavalla. Joku ei uskalla ilmaista haluaan, vaikka sitä olisi. Toinen ei tunnista omaa haluaan lainkaan, koska on oppinut sivuuttamaan sen. Joku voi kokea voimakasta jännitystä tai lukkiutumista seksuaalisissa tilanteissa ilman, että ymmärtää miksi.
Häpeä ei ole aina tietoista. Se voi olla tunne, joka on ollut mukana niin pitkään, että sitä ei enää huomaa erikseen. Se näkyy enemmän siinä, mitä ei tapahdu kuin siinä, mitä tapahtuu.
Mistä häpeä syntyy
Seksuaalinen häpeä ei synny tyhjästä. Se rakentuu kokemuksista, viesteistä ja tilanteista, jotka muovaavat käsitystä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.
Monella taustalla on kasvuympäristö, jossa seksuaalisuudesta ei puhuttu lainkaan tai siitä puhuttiin negatiiviseen sävyyn. Seksuaalisuus on voinut olla asia, jota piti välttää, peittää tai kontrolloida. Tällöin ihminen oppii helposti, että siihen liittyy jotain sopimatonta.
Toisilla taustalla voi olla kokemuksia, joissa oma seksuaalisuus on tullut torjutuksi, kritisoiduksi tai väärin ymmärretyksi. Tämä voi olla yksittäinen tilanne tai pidempi kokemus siitä, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Häpeä voi syntyä myös myöhemmin elämässä. Esimerkiksi parisuhteessa, jossa oma halu ei ole kohdannut toisen kanssa, tai jossa seksuaalisuus on muuttunut jännitteiseksi, voi alkaa kokea, että omassa tavassa olla on jotain väärää.
Tärkeää on ymmärtää, että häpeä ei ole merkki siitä, että jokin olisi oikeasti vialla. Se on opittu tunne, joka kertoo siitä, millaisia merkityksiä seksuaalisuuteen on liitetty.
Miten häpeä vaikuttaa parisuhteessa
Parisuhteessa seksuaalinen häpeä jää harvoin yksilön sisäiseksi asiaksi. Se alkaa vaikuttaa siihen, miten ihminen on suhteessa toiseen.
Jos oma seksuaalisuus tuntuu vaikealta tai väärältä, sitä alkaa helposti piilottaa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että ei tee aloitteita, ei kerro omista toiveista tai ei reagoi toisen lähestymiseen avoimesti.
Toinen voi tulkita tämän monella tavalla. Hän voi ajatella, ettei ole haluttava, ettei toinen ole kiinnostunut tai että suhteessa on jokin ongelma. Tämä voi herättää turhautumista, epävarmuutta tai etäisyyttä.
Samaan aikaan se, joka kokee häpeää, voi tuntea painetta muuttua tai "olla parempi". Tämä lisää jännitystä entisestään. Seksuaalisuudesta tulee alue, jossa ollaan varuillaan, eikä tila tunnu turvalliselta.
Näin syntyy helposti tilanne, jossa kumpikaan ei oikein ymmärrä, mitä tapahtuu, mutta molemmat kokevat etäisyyttä.
Häpeä ei katoa pakottamalla
Moni yrittää ratkaista tilannetta muuttamalla omaa käyttäytymistään. Yritetään olla rennompi, aktiivisempi tai avoimempi. Näissä yrityksissä on usein hyvä tarkoitus, mutta ne eivät yleensä poista häpeää.
Häpeä ei ole asia, joka katoaa suorittamalla toisin. Se liittyy syvempään kokemukseen itsestä.
Jos ihminen kokee, että hänen seksuaalisuudessaan on jotain väärää, pelkkä toiminnan muuttaminen ei muuta tätä kokemusta. Se voi jopa vahvistaa sitä, jos yritys tuntuu epäaidolta tai pakotetulta.
Siksi häpeän kanssa työskentely alkaa harvoin tekemisestä. Se alkaa ymmärtämisestä.
Asiakaskertomuksia
"En pystynyt olemaan oma itseni hänen kanssaan" – Emilia (35) ja Juho (37)
Ennen terapiaa
Emilia ja Juho olivat olleet yhdessä kahdeksan vuotta. He kuvasivat suhdettaan muuten toimivaksi ja läheiseksi, mutta seksuaalisuus oli muuttunut vuosien aikana vaikeaksi.
"Minulla oli koko ajan tunne, että minun pitäisi olla jotenkin erilainen. Rennompi, halukkaampi, vähemmän estynyt. En vain koskaan päässyt siihen", Emilia kertoi.
Juho ei aluksi ymmärtänyt, mistä oli kyse.
"Ajattelin pitkään, että kyse on vain halujen erosta. Että minä haluan enemmän ja se on siinä."
Todellisuudessa Emilia kantoi voimakasta seksuaalista häpeää, joka ei ollut tullut aiemmin näkyväksi. Hän oli oppinut jo nuorena, että seksuaalisuus on jotain, mitä pitää kontrolloida ja piilottaa. Tämä ei ollut aiemmin häirinnyt samalla tavalla, mutta parisuhteessa se alkoi nousta esiin.
Seksitilanteissa Emilia jännittyi, alkoi tarkkailla itseään ja vetäytyi henkisesti pois. Juho puolestaan tulkitsi tämän torjuntana.
"Minusta tuntui, että en kelpaa hänelle. Että teen jotain väärin", Juho kuvasi.
Tilanne johti siihen, että molemmat alkoivat varoa aihetta. Seksuaalisuus jäi taka-alalle, mutta samalla heidän välilleen tuli etäisyyttä.
Terapiaprosessi
He hakeutuivat pariterapiaan tilanteessa, jossa kumpikin koki turhautumista, mutta ei osannut sanoittaa sitä kunnolla.
Terapiassa keskeiseksi teemaksi nousi Emilian kokemus itsestään. Hänen häpeänsä ei liittynyt Juhoon, vaan siihen, miten hän oli oppinut näkemään oman seksuaalisuutensa.
"Se oli ensimmäinen kerta, kun pystyin sanomaan ääneen, miltä minusta oikeasti tuntuu", Emilia kertoi.
Juho puolestaan alkoi ymmärtää, ettei kyse ollut hänen riittämättömyydestään.
"Se helpotti paljon. En ollut enää jatkuvasti miettimässä, mitä teen väärin."
Työskentely kesti useita kuukausia, ja siinä edettiin hitaasti. Painopiste ei ollut seksissä itsessään, vaan siinä, että Emilia sai tilaa tutkia omaa kokemustaan ilman painetta muuttua nopeasti.
Samalla Juho oppi olemaan tilanteessa ilman, että hän yritti ratkaista sitä.
Jälkeen
"En sanoisi, että kaikki on nyt helppoa. Mutta en enää koe itseäni vääränlaiseksi", Emilia kuvasi.
Juho lisäsi:
"Meidän välillä on nyt enemmän tilaa. Ei tarvitse koko ajan varoa tai arvailla."
He kuvasivat, että läheisyys on muuttunut vähemmän jännitteiseksi ja enemmän aidoksi. Seksuaalisuus ei ollut enää suoritus tai ongelma, vaan osa suhdetta, joka sai kehittyä omassa tahdissaan.
"Häpesin haluani" – Antti (41) ja Kaisa (39)
Ennen terapiaa
Antti koki pitkään, että hänen seksuaalisuudessaan oli jotain liikaa.
"Minulla oli ajatuksia ja toiveita, joita en uskaltanut tuoda esiin. Ajattelin, että ne eivät ole normaaleja."
Hän ei ollut koskaan puhunut näistä Kaisalle. Sen sijaan hän yritti mukautua siihen, mitä ajatteli olevan hyväksyttävää.
Kaisa puolestaan koki, että heidän seksuaalisuutensa oli etäinen.
"Minusta tuntui, että hän ei ole oikeasti läsnä. Että jokin jää meidän väliltä puuttumaan."
Antti vetäytyi, koska pelkäsi tulevansa torjutuksi. Kaisa tulkitsi tämän välinpitämättömyydeksi.
Tilanne oli jatkunut vuosia, ja molemmat olivat alkaneet ajatella, että tämä on heidän suhteensa pysyvä tila.
Terapiaprosessi
Terapiassa Antin häpeä tuli vähitellen näkyväksi. Hän alkoi puhua asioista, joita oli aiemmin pitänyt täysin itsellään.
"Se oli vaikeaa. Ajattelin, että jos sanon nämä ääneen, kaikki muuttuu", hän kertoi.
Kaisa reagoi toisin kuin Antti oli pelännyt.
"En kokenut niitä uhkaavina. Ennemminkin olin helpottunut, että ymmärsin häntä paremmin."
Työskentelyssä keskityttiin siihen, miten häpeä oli vaikuttanut Antin tapaan olla suhteessa ja miten se oli muokannut heidän välistä dynamiikkaa.
Prosessi oli pitkä, ja siihen sisältyi myös yksilöllistä työskentelyä Antin oman seksuaalisuuden ymmärtämiseksi.
Jälkeen
"En enää koe, että minun pitää piilottaa itseäni", Antti sanoi.
Kaisa kuvasi muutosta näin:
"Meidän välillä on nyt enemmän rehellisyyttä. Se on muuttanut läheisyyttä enemmän kuin mikään muu."
Heidän suhteensa ei muuttunut täydelliseksi, mutta se muuttui avoimemmaksi ja vähemmän kuormittavaksi.
"En tuntenut mitään" – Laura (33)
Yksilöterapia pariterapeutin vastaanotolla
Ennen terapiaa
Laura hakeutui yksilöterapiaan, koska hän ei kokenut seksuaalista halua lainkaan parisuhteessaan.
"Ajattelin pitkään, että olen vain sellainen. Että minussa ei ole sitä puolta."
Hän ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tilanteeseen. Hän kaipasi läheisyyttä, mutta seksuaalisuus tuntui vieraalta.
Terapiassa alkoi vähitellen hahmottua, että Lauran kokemukseen liittyi syvää seksuaalista häpeää. Hän oli oppinut varhain, että seksuaalisuus on jotain, mikä pitää pitää kurissa.
"En ollut koskaan ajatellut sitä näin. Luulin, että tämä on vain minun luonteeni."
Terapiaprosessi
Työskentely oli hidasta ja keskittyi pitkälti siihen, että Laura alkoi tunnistaa omaa suhdettaan kehoonsa ja tunteisiinsa.
Häpeä ei kadonnut nopeasti, mutta sen merkitys alkoi muuttua.
"En enää ajattele, että minussa on jotain vialla. Ajattelen, että olen vain oppinut suhtautumaan itseeni tietyllä tavalla."
Jälkeen
Laura kuvasi, että hänen kokemuksensa seksuaalisuudesta ei muuttunut äkillisesti, mutta suhde siihen muuttui.
"Se ei tunnu enää vieraalta. Se tuntuu enemmän osalta minua, vaikka se on vielä kesken."
"Olin jatkuvasti varuillani" – Marko (44)
Yksilöterapia
Ennen terapiaa
Marko hakeutui terapiaan, koska seksuaaliset tilanteet aiheuttivat hänelle voimakasta jännitystä.
"En pystynyt olemaan tilanteessa rento. Olin koko ajan tietoinen itsestäni."
Hän kuvasi, että kokemus oli ollut samanlainen pitkään, mutta hän ei ollut osannut yhdistää sitä häpeään.
Terapiaprosessi
Terapiassa alkoi hahmottua, että Markon kokemus liittyi varhaisiin tilanteisiin, joissa hänen seksuaalisuuttaan oli arvosteltu.
Nämä kokemukset eivät olleet olleet hänen mielessään aktiivisesti, mutta ne vaikuttivat siihen, miten hän koki itsensä.
"Ymmärsin, että en reagoinut nykyhetkeen, vaan johonkin vanhaan."
Jälkeen
"En ole enää koko ajan varuillani. Se on ehkä suurin muutos", Marko sanoi.
Hän kuvasi, että kokemus ei ollut täysin kadonnut, mutta se ei enää määrittänyt kaikkea.
Miltä häpeä tuntuu sisältäpäin
Seksuaalinen häpeä ei ole pelkkä ajatus. Se tuntuu usein kehossa.
Se voi näkyä jännityksenä, vetäytymisenä, vaikeutena olla läsnä omassa kehossa tai haluttomuutena olla seksuaalisessa tilanteessa. Jotkut kuvaavat sitä tunteena, että haluaisi kadota tilanteesta. Toiset kokevat, että oma mieli menee pois tilanteesta, vaikka keho olisi mukana.
Moni ei aluksi yhdistä näitä kokemuksia häpeään. Ne voivat tuntua vain epämääräiseltä epämukavuudelta tai vaikeudelta, jota ei osaa selittää.
Kun näitä kokemuksia alkaa tarkastella, niiden taustalla voi alkaa hahmottua yhteys siihen, miten omaan seksuaalisuuteen on suhtautunut pitkään.
Voiko häpeä muuttua
Häpeä ei yleensä katoa nopeasti, mutta se voi muuttua.
Muutos alkaa usein siitä, että kokemus saa tilaa tulla näkyväksi ilman, että sitä arvostellaan. Tämä voi olla jo itsessään merkittävä kokemus, jos seksuaalisuus on ollut pitkään asia, jota on pitänyt peittää.
Kun häpeää alkaa tarkastella, siihen liittyvät ajatukset ja tunteet voivat muuttua vähitellen. Se, mikä on tuntunut väärältä, voi alkaa tuntua ymmärrettävältä. Se, mikä on ollut piilossa, voi tulla näkyväksi.
Tämä ei tarkoita, että kaikki muuttuu kerralla. Mutta suhde omaan seksuaalisuuteen voi alkaa muuttua vähemmän tuomitsevaksi.
Milloin hakea apua
Koska seksuaalinen häpeä liittyy usein syvälle juurtuneisiin kokemuksiin, sen käsitteleminen yksin voi olla vaikeaa. Erityisesti silloin, kun se vaikuttaa parisuhteeseen tai omaan hyvinvointiin, ulkopuolinen tuki voi auttaa.
Seksuaaliterapiassa keskeistä ei ole muuttaa ihmistä, vaan ymmärtää, miten hänen kokemuksensa on rakentunut. Siinä voidaan tarkastella turvallisesti niitä asioita, joista on aiemmin ollut vaikea puhua.
Moni kokee jo helpottavana sen, että huomaa, ettei ole yksin tämän kokemuksen kanssa. Ja että se, mikä on tuntunut henkilökohtaiselta vialta, onkin ymmärrettävä osa omaa historiaa.
Lopuksi
Ajatus "mikä minussa on vikana" voi tuntua hyvin todelta, kun seksuaalisuuteen liittyy häpeää. Mutta usein kyse ei ole siitä, että jokin olisi rikki.
Kyse on siitä, että seksuaalisuuteen on liitetty merkityksiä, jotka tekevät siitä vaikean.
Ja kun nämä merkitykset alkavat muuttua, myös kokemus itsestä voi muuttua.
Se ei tapahdu pakottamalla tai yrittämällä olla erilainen. Se tapahtuu silloin, kun omaa kokemusta alkaa ymmärtää hieman lempeämmin ja tarkemmin kuin ennen.
Jos koet jotakin tuttua tästä kirjoituksesta ja haluat muutosta voit varata ajan alta.