Läheisyys ei katoa kiireen takia – vaan siksi, mitä kiire peittää
Parisuhteessa on vaiheita, joissa elämä tuntuu yksinkertaisesti liian täyteen ahdetulta. Työ, lapset, arjen vastuut, aikataulut, velvollisuudet. Päivät rakentuvat tehtävistä, jotka seuraavat toisiaan lähes tauotta. Iltaisin ollaan väsyneitä, viikonloput täyttyvät asioista, jotka ovat jääneet kesken.
Tässä ympäristössä on helppo tehdä johtopäätös: läheisyys on vähentynyt, koska aikaa ei ole.
Tämä selitys on ymmärrettävä. Se on myös usein osittain totta. Aika ja kuormitus vaikuttavat siihen, miten paljon energiaa ihmisellä on käytettävissä suhteeseen. Mutta terapiatyössä käy toistuvasti ilmi, että tämä ei ole koko kuva.
Läheisyys ei useimmiten katoa pelkästään ajan puutteen vuoksi. Se katoaa siksi, että kiire muuttaa sitä, mitä suhteessa kohdataan – ja mitä jää kohtaamatta.
Kiire toimii usein peitteenä. Se ei ainoastaan vie aikaa, vaan se myös siirtää huomion pois asioista, jotka olisivat emotionaalisesti merkityksellisiä mutta mahdollisesti vaikeita.
Tässä mielessä kiire ei ole vain olosuhde. Se on myös tila, jossa tietyt kokemukset jäävät käsittelemättä.
Kiire hyväksyttävänä selityksenä
Yksi syy siihen, miksi kiireeseen vedotaan niin usein, on sen sosiaalinen hyväksyttävyys. Kiire on ymmärrettävä syy. Se ei syytä kumpaakaan osapuolta. Se ei pakota tarkastelemaan suhdetta syvemmältä tasolta.
Kun pari sanoo: "Meillä ei ole aikaa toisillemme", se kuulostaa tilanteelta, joka on väliaikainen ja ulkoisten tekijöiden aiheuttama. Se antaa toivoa siitä, että kun elämä rauhoittuu, myös läheisyys palaa.
Tämä voi olla totta joissakin tilanteissa.
Mutta monissa tapauksissa kiire ei ole vain väliaikainen vaihe. Se muuttuu pysyväksi tavaksi elää. Ja samalla siitä tulee tapa olla kohtaamatta jotakin muuta.
Mitä kiire tekee vuorovaikutukselle
Kun elämä täyttyy tehtävistä, vuorovaikutus alkaa usein muuttua välineelliseksi. Keskustelut keskittyvät siihen, mitä pitää tehdä, kuka tekee mitä, milloin ja miten.
Tämä on arjen kannalta välttämätöntä.
Ongelma ei ole siinä, että tällaisia keskusteluja käydään. Ongelma syntyy silloin, kun ne alkavat hallita kaikkea vuorovaikutusta.
Tällöin katoaa tila keskusteluille, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta jotka ovat yhteyden kannalta keskeisiä:
Miltä sinusta tuntuu?
Mitä ajattelet tästä?
Mitä kaipaat juuri nyt?
Kun näitä kysymyksiä ei esitetä, ei siksi että ei välitettäisi, vaan siksi että ei ehditä, yhteys alkaa kaventua.
Ajan myötä tämä voi johtaa siihen, että toinen ihminen muuttuu enemmän kumppaniksi arjen pyörittämisessä kuin henkilöksi, jonka kanssa jaetaan sisäistä kokemusta.
Kiire ja emotionaalinen väistäminen
Kiire ei ainoastaan vie aikaa. Se voi myös tarjota mahdollisuuden välttää.
Tämä ei yleensä ole tietoista. Harva ajattelee: "Pidän itseni kiireisenä, jotta en kohtaisi tätä asiaa." Mutta käytännössä kiire voi toimia juuri näin.
Jos suhteessa on jännitteitä, ratkaisemattomia ristiriitoja tai kokemuksia, jotka ovat jääneet kesken, niiden kohtaaminen vaatii aikaa ja tilaa. Se vaatii pysähtymistä.
Kiire tekee pysähtymisestä vaikeaa.
Se tarjoaa jatkuvasti syyn siirtää keskustelu myöhemmäksi:
"Puhutaan tästä joskus rauhassa"
"Nyt ei ole hyvä hetki"
"Palataan tähän myöhemmin"
Usein tämä myöhempi hetki ei koskaan tule.
Näin kiire alkaa toimia suojana – ei siksi, että se ratkaisisi mitään, vaan siksi, että se estää asioita nousemasta pintaan.
Läheisyys vaatii altistumista
Yksi keskeinen syy siihen, miksi kiire vaikuttaa läheisyyteen, liittyy siihen, mitä läheisyys itse asiassa on.
Läheisyys ei ole pelkästään yhdessä olemista. Se ei ole pelkästään fyysistä läsnäoloa samassa tilassa. Se on kokemusta siitä, että toinen näkee minut ja että minä näen toisen.
Tämä edellyttää altistumista.
Se tarkoittaa sitä, että ihminen näyttää jotakin itsestään, mikä ei ole täysin kontrolloitua. Ajatuksia, tunteita, epävarmuutta, toiveita. Ja että nämä tulevat vastaanotetuiksi tavalla, joka ei sulje niitä pois.
Kiireessä tämä prosessi jää helposti tapahtumatta.
Ei siksi, että sitä ei haluttaisi, vaan siksi että sille ei synny tilaa.
Kun läheisyys muuttuu tehtäväksi
Moni pari huomaa jossain vaiheessa, että heidän täytyy "järjestää aikaa toisilleen". He sopivat yhteisiä hetkiä, suunnittelevat aikaa kahdestaan, yrittävät tietoisesti lisätä läheisyyttä.
Tämä on sinänsä tärkeä ja usein hyödyllinen yritys.
Mutta joskus siinä tapahtuu huomaamaton muutos: läheisyydestä tulee tehtävä.
Se muuttuu asiaksi, joka pitää hoitaa, jotta suhde toimisi paremmin.
Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa läheisyys menettää spontaaniutensa. Se ei synny tilanteesta, vaan siitä, että se on päätetty etukäteen.
Joillekin tämä toimii. Toisille se voi lisätä painetta.
Erityisesti silloin, jos taustalla on käsittelemättömiä tunteita, pelkkä ajan järjestäminen ei riitä. Se voi jopa korostaa sitä, että jokin puuttuu.
Kaksi erilaista kokemusta kiireestä
Parisuhteessa kiire ei ole pelkästään ulkoinen ilmiö. Se on myös kokemus, joka voi olla erilainen kummallekin.
Toinen voi kokea, että kiire on välttämätön osa elämää. Hän voi keskittyä tehtäviin ja nähdä niiden hoitamisen tärkeimpänä prioriteettina.
Toinen voi kokea, että kiire vie tilan yhteydeltä. Hän voi kaivata enemmän pysähtymistä, keskustelua ja yhdessäoloa.
Nämä näkökulmat eivät ole ristiriidassa siksi, että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. Ne ovat erilaisia tapoja suhtautua samaan tilanteeseen.
Ongelma syntyy, jos niitä ei tunnisteta.
Jos toinen kokee, että läheisyys ei ole tärkeää juuri nyt, ja toinen kokee, että se on juuri se, mikä puuttuu, syntyy helposti etäisyyttä.
Mitä kiire peittää
Kun tarkastellaan tilannetta syvemmältä, keskeinen kysymys ei ole vain se, kuinka kiireisiä ihmiset ovat.
Kysymys on siitä, mitä tapahtuu, kun kiire hetkeksi väistyy.
Usein juuri näissä hetkissä tulee esiin asioita, jotka ovat jääneet taka-alalle:
tunne etäisyydestä
kokemus siitä, ettei tule nähdyksi
pettymykset, joita ei ole käsitelty
epävarmuus suhteesta
Jos nämä kokemukset ovat vaikeita kohdata, kiire voi tuntua helpommalta vaihtoehdolta.
Se antaa mahdollisuuden siirtää huomio pois niistä.
Yksi näkökulma, joka voi avata ymmärrystä
Kun läheisyys vähenee ja syyksi nimetään kiire, voi olla hyödyllistä tarkastella tilannetta toisesta kulmasta.
Sen sijaan, että kysyy:
"Milloin meillä olisi enemmän aikaa?"
voi kysyä:
"Mitä tapahtuu silloin, kun meillä on aikaa?"
Tämä kysymys siirtää huomion pois aikatauluista kohti kokemusta.
Se ei ole helppo kysymys. Mutta se voi paljastaa jotakin olennaista.
Milloin tilanne alkaa kuormittaa suhdetta
Ajan myötä jatkuva kiire ja siihen liittyvä yhteyden puute voivat alkaa vaikuttaa suhteen perustaan.
Merkkejä tästä voivat olla:
keskustelujen pinnallistuminen
tunne, että elää rinnakkain, ei yhdessä
fyysisen läheisyyden väheneminen
lisääntynyt ärtyneisyys tai välinpitämättömyys
kokemus siitä, ettei toinen oikeasti tunne minua
Tällöin kyse ei ole enää pelkästä ajan puutteesta.
Kyse on siitä, että yhteys on heikentynyt.
Ulkopuolisen tuen merkitys
Kun kiire on pitkään ohjannut suhdetta, sen vaikutuksia voi olla vaikea nähdä sisältä käsin.
Pariterapiassa yksi keskeinen tehtävä on pysäyttää tämä automaatio hetkeksi.
Luoda tila, jossa ei tarvitse ratkaista käytännön asioita, vaan jossa voidaan tarkastella sitä, mitä suhteessa tapahtuu – ja mitä ei tapahdu.
Usein jo se, että huomio siirtyy pois arjen pyörittämisestä kohti kokemusta, muuttaa jotakin.
Ei siksi, että kaikki ratkeaisi heti, vaan siksi että jotakin olennaista tulee näkyväksi.
Lopuksi
Kiire on todellinen osa monien parien elämää. Sitä ei voi eikä tarvitse kokonaan poistaa.
Mutta jos läheisyys katoaa, syy ei useimmiten ole pelkästään kiireessä.
Se liittyy siihen, mitä kiire tekee suhteelle:
miten se muuttaa vuorovaikutusta
mitä se siirtää sivuun
mitä se estää nousemasta esiin
Kun tätä aletaan tarkastella, läheisyys ei enää näyttäydy asiana, joka "pitäisi löytää aikaa varten".
Se alkaa näyttäytyä kokemuksena, joka syntyy siitä, että kaksi ihmistä pysähtyy hetkeksi samaan paikkaan – ei vain fyysisesti, vaan myös emotionaalisesti.
Ja usein juuri siinä hetkessä tulee näkyväksi, mitä kiire on tähän asti peittänyt.
Jos jotakin tästä kirjoituksesta tuntui tutulta pariterapia voi tarjota teille uuden mahdollisuuden, varaa aika teille alta.
Kirjoittajasta
Artikkelin on kirjoittanut Tarja
Södergård, psykoterapeutti joka on erikoistunut pari-ja
perheterapiaan sekä seksuaaliterapiaan. Kirjoitan blogissani
tutkittuun tietoon ja käytännön terapiatyöhön perustuvia
artikkeleita parisuhteesta, vuorovaikutuksesta ja seksuaalisuudesta.
Lue lisää kirjoittajasta.