Parisuhde suorituksena – miksi rakkaudesta tulee projekti ja mitä se tekee meille ?
Pariterapeutin vastaanotolla toistuu ilmiö, joka ei aina näy päällepäin kriisinä. Usein kyse ei ole uskottomuudesta, jatkuvista riidoista tai eron partaalla olemisesta. Sen sijaan vastaan istuu pari – tai yksilö – joka kuvaa suhdettaan toimivaksi mutta raskaaksi. He tekevät asioita oikein, yrittävät ymmärtää toisiaan, panostavat yhteiseen aikaan ja keskustelevat aktiivisesti. Silti jokin tuntuu puuttuvan.
Kun tätä kokemusta alkaa purkaa, taustalta löytyy usein ajattelutapa, jossa parisuhde on huomaamatta muuttunut suoritukseksi. Se ei ole enää ensisijaisesti paikka, jossa ollaan yhdessä, vaan tila, jossa pyritään onnistumaan, kehittymään ja välttämään virheitä.
Tämä ei ole merkki välinpitämättömyydestä, vaan päinvastoin. Suorittaminen syntyy usein sitoutumisesta ja halusta tehdä asiat hyvin. Juuri siksi se on niin hankala tunnistaa ja vielä hankalampi purkaa.
Tässä artikkelissa tarkastelen ilmiötä pariterapeutin näkökulmasta: mistä suorittaminen syntyy, miten se alkaa ohjata vuorovaikutusta ja miksi se lopulta etäännyttää siitä, mitä alun perin tavoiteltiin.
Suorittamisen hienovarainen alku
Parisuhteen alkuvaiheessa panostaminen tuntuu luonnolliselta. Halutaan olla kiinnostuneita, läsnä ja huomioivia. Usein tämä vaihe sisältää paljon tietoista tekemistä, mutta sitä ei koeta kuormittavana. Se tuntuu merkitykselliseltä.
Muutos alkaa harvoin selkeästä hetkestä. Se rakentuu vähitellen, usein elämäntilanteiden muuttuessa.
Työ kuormittaa enemmän, arki monimutkaistuu, mahdollisesti mukaan tulee lapsia tai muita vastuita. Samalla suhteen ylläpitäminen alkaa vaatia enemmän tietoista järjestelyä.
Tässä kohtaa moni alkaa ajatella suhdetta resurssina, jota pitää hoitaa oikein. Ajatus voi olla esimerkiksi se, että jos ei panosta, suhde kuihtuu.
Tämä on osittain totta, mutta se voi johtaa huomaamattomaan siirtymään: spontaani yhteys vaihtuu hallittuun tekemiseen.
Pariterapeutin näkökulmasta keskeinen muutos ei ole tekemisen määrä, vaan sen sävy. Suhde alkaa rakentua enemmän sen varaan, mitä tehdään, kuin sen varaan, mitä koetaan.
Kokemus vaihtuu arviointiin
Kun suorittaminen vahvistuu, suhteen sisälle syntyy arvioiva taso. Tämä ei tarkoita jatkuvaa kriittisyyttä ääneen, vaan sisäistä tarkkailua, joka kohdistuu itseen, toiseen tai koko suhteeseen.
Ajatukset voivat olla hienovaraisia:
"Pitäisikö meidän viettää enemmän aikaa yhdessä?"
"Onkohan tämä normaalia?"
"Miksi tämä ei tunnu siltä miltä pitäisi?"
Tämä sisäinen arviointi muuttaa kokemuksen rakennetta. Sen sijaan, että ihminen olisi tilanteessa, hän alkaa tarkkailla sitä ikään kuin ulkopuolelta.
Pariterapiassa tämä näkyy usein niin, että asiakas kuvaa suhdetta hyvin jäsennellysti. Hän osaa kertoa, mitä toimii ja mitä ei, mutta samalla hänen on vaikea tavoittaa, miltä suhde tuntuu tässä hetkessä.
Tämä ei ole sattumaa. Kun huomio kiinnittyy arviointiin, yhteys kokemukseen heikkenee.
Hyvä vuorovaikutus, joka ei tunnu miltään
Yksi hämmentävimmistä tilanteista syntyy silloin, kun pari on oppinut toimivia vuorovaikutustaitoja, mutta yhteys ei silti tunnu elävältä.
He osaavat kuunnella, ilmaista tunteitaan ja välttää syyttelyä. He voivat jopa kuvata keskustelujaan rakentaviksi. Silti heidän välillään on etäisyyttä, jota he eivät osaa selittää.
Tällaisessa tilanteessa ongelma ei ole taitojen puute, vaan niiden käyttötapa.
Kun vuorovaikutuksesta tulee liiaksi tietoista ja tavoitteellista, se voi menettää spontaaniutensa. Keskustelu ei enää synny tarpeesta kohdata toinen, vaan pyrkimyksestä tehdä asiat oikein.
Pariterapeutin työssä tämä on herkkä kohta. Taitoja ei voi eikä pidä purkaa, mutta niiden rinnalle täytyy palauttaa jotain, mikä ei ole hallittua.
Usein tämä tarkoittaa tilan luomista hetkille, joissa ei pyritä ratkaisemaan tai ymmärtämään kaikkea, vaan ollaan toisen kanssa ilman selkeää tavoitetta.
Seksuaalisuus suorittamisen peilinä
Seksuaalisuus on alue, jossa suorittaminen näkyy erityisen voimakkaasti. Se tuo esiin sekä yksilölliset että yhteiset odotukset tavalla, joka tekee ilmiöstä näkyvän.
Kun seksuaalisuudesta tulee suoritus, siihen liittyy usein ajatus siitä, että sen pitäisi olla tietyllä tavalla:
riittävän usein
riittävän spontaania
riittävän nautinnollista
molemmille tasapainoisesti tyydyttävää
Nämä odotukset eivät synny tyhjästä. Ne rakentuvat kulttuurisista viesteistä, aiemmista kokemuksista ja suhteen sisäisestä dynamiikasta.
Seksuaaliterapian näkökulmasta keskeinen kysymys ei ole, täyttyvätkö nämä odotukset, vaan mitä tapahtuu, kun ne ohjaavat kokemusta.
Usein seurauksena on se, että keho ei enää reagoi samalla tavalla. Halu vähenee, läsnäolo heikkenee ja tilalle tulee tarkkailu.
Ihminen alkaa miettiä:
"Pitäisikö minun haluta enemmän?"
"Huomaako toinen, etten ole täysin mukana?"
"Onkohan tämä nyt riittävän hyvää?"
Tämä sisäinen dialogi vie huomion pois kehosta ja hetkestä. Seksuaalisuus muuttuu suoritukseksi, jossa pyritään täyttämään odotuksia sen sijaan, että tutkittaisiin omaa kokemusta.
Suorittamisen yhteys turvaan
Suorittaminen ei ole pelkästään tapa toimia, vaan usein myös tapa suojautua.
Pariterapiassa käy toistuvasti ilmi, että suorittamisen taustalla on tarve säilyttää yhteys. Kun suhde tuntuu epävarmalta, ihminen alkaa panostaa enemmän, yrittää enemmän ja tarkkailla enemmän.
Ajatus voi olla esimerkiksi:
"Jos teen tämän oikein, tämä pysyy kasassa."
"Jos ymmärrän tarpeeksi hyvin, emme ajaudu konfliktiin."
Tämä tekee suorittamisesta ymmärrettävää. Se ei ole pelkkää kontrollia, vaan yritys hallita jotain, mikä tuntuu tärkeältä mutta epävarmalta.
Samalla se luo paradoksin. Mitä enemmän yrittää varmistaa suhteen toimivuutta, sitä enemmän se voi alkaa tuntua kuormittavalta ja etäiseltä.
Ero yhteyden ja hallinnan välillä
Yksi keskeisimmistä erotteluista, joita pariterapiassa tehdään, liittyy yhteyden ja hallinnan eroon.
Yhteys syntyy hetkessä, jossa kaksi ihmistä on toistensa kanssa ilman, että tilannetta yritetään ohjata liikaa. Se sisältää epävarmuutta, mutta myös elävyyttä.
Hallinta puolestaan pyrkii vähentämään epävarmuutta. Se tuo rakennetta, ennakoitavuutta ja turvallisuutta, mutta voi samalla kaventaa kokemusta.
Parisuhteessa tarvitaan molempia. Ongelmia syntyy silloin, kun hallinta alkaa dominoida.
Tällöin suhde voi toimia ulkoisesti hyvin, mutta sisäisesti se tuntuu kapealta.
Miksi tästä on vaikea puhua?
Yksi syy siihen, miksi suorittaminen jää usein piiloon, on se, että se näyttäytyy ulospäin hyvänä asiana.
Pari voi olla sitoutunut, vastuullinen ja aktiivinen. He eivät välttele vaikeita asioita, vaan käsittelevät niitä. Tämä tekee tilanteesta hämmentävän.
Kun kokemus ei vastaa ulkoista kuvaa, syntyy helposti epävarmuutta:
"Miksi tämä tuntuu tältä, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin?"
"Onko minussa jotain vikaa, kun tämä ei riitä?"
Pariterapiassa nämä kysymykset ovat usein lähtökohta syvemmälle työskentelylle.
Muutoksen suunta: kohti kokemusta
Suorittamisesta ei pääse eroon päättämällä lopettaa sen. Se on tapa, joka on rakentunut ajan myötä ja usein palvelee jotain tärkeää.
Muutos alkaa siitä, että huomio siirtyy takaisin kokemukseen.
Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä se vaatii hidastamista. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tilanteessa ei heti lähdetä analysoimaan tai korjaamaan, vaan pysähdytään siihen, mitä tapahtuu tässä hetkessä.
Pariterapeutin työssä tämä voi tarkoittaa sitä, että keskustelua ohjataan pois selityksistä ja kohti kokemusta:
miltä tämä tuntuu juuri nyt
mitä huomaat itsessäsi, kun toinen puhuu
mitä tapahtuu kehossa
Tämä ei ole pelkkää tietoisuuden lisäämistä, vaan tapa palauttaa yhteys siihen, mikä on usein jäänyt arvioinnin alle.
Miksi ulkopuolinen tuki auttaa
Suorittamisen purkaminen on vaikeaa yksin tai pelkästään kahden kesken. Syynä ei ole se, etteivätkö ihmiset olisi motivoituneita, vaan se, että sama dynamiikka jatkuu helposti myös yrityksissä muuttaa sitä.
Pariterapiassa ulkopuolinen näkökulma tuo mahdollisuuden nähdä, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu tässä hetkessä. Se ei perustu pelkästään kertomuksiin, vaan siihen, miten pari on yhdessä tilassa.
Tämä tekee näkyväksi asioita, jotka muuten jäävät huomaamatta:
milloin keskustelu muuttuu suoritukseksi
milloin yhteys katkeaa
milloin syntyy aito kontakti
Terapia ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan tilan, jossa näitä ilmiöitä voidaan tutkia turvallisesti ja riittävän hitaasti.
Lopuksi
Parisuhteen muuttuminen suoritukseksi ei tarkoita, että suhde olisi epäonnistunut. Se kertoo usein siitä, että suhde on tärkeä ja siihen halutaan panostaa.
Silti tämä tapa voi ajan myötä etäännyttää siitä, mikä tekee suhteesta merkityksellisen.
Kun yhteys vaihtuu hallintaan ja kokemus arviointiin, suhde voi alkaa tuntua raskaalta, vaikka kaikki näyttäisi olevan kunnossa.
Tämän tunnistaminen on usein ensimmäinen askel muutokseen. Se ei vielä ratkaise mitään, mutta se avaa mahdollisuuden tarkastella suhdetta uudesta näkökulmasta.
Ja usein juuri tässä kohdassa herää ajatus, jota ei voi täysin työstää yksin:
mitä meidän välillämme oikeastaan tapahtuu – ja voisiko sitä ymmärtää syvemmin jonkun kanssa, joka näkee tämän ulkopuolelta?
Kun huomaat, samankaltaisuutta omassa parisuhteessasi varaa aika alta.
Kirjoittajasta
Artikkelin on kirjoittanut Tarja
Södergård, psykoterapeutti joka on erikoistunut pari-ja
perheterapiaan sekä seksuaaliterapiaan. Kirjoitan blogissani
tutkittuun tietoon ja käytännön terapiatyöhön perustuvia
artikkeleita parisuhteesta, vuorovaikutuksesta ja seksuaalisuudesta.
Lue lisää kirjoittajasta.