Miksi parisuhteessa riidellään jatkuvasti – ja miten katkaista riitakierre?
On yllättävän tavallista, että parisuhde alkaa tuntua enemmän taistelukentältä kuin turvapaikalta. Moni kuvaa tilannetta niin, että "emme enää edes tiedä, mistä riita alkoi, mutta se päättyy aina samalla tavalla." Keskustelu lähtee liikkeelle jostain arkisesta asiasta ja päätyy siihen, että molemmat ovat loukkaantuneita, väsyneitä ja etääntyneitä.
Tällaisessa tilanteessa on helppo alkaa ajatella, että ongelma on kumppanissa, itsessä tai koko suhteessa. Ajatus voi mennä niinkin pitkälle, että "ehkä olemme vain liian erilaisia" tai "tämä ei toimi, vaikka kuinka yrittäisimme."
Usein todellisuus on kuitenkin toinen. Toistuva riitely ei yleensä kerro siitä, että suhde olisi tuomittu epäonnistumaan. Se kertoo siitä, että teidän välillänne on jokin tärkeä, ratkaisematon dynamiikka, joka aktivoituu yhä uudelleen.
Tämän ymmärtäminen muuttaa jo paljon. Se siirtää fokuksen pois syyllisestä ja kohti sitä, mitä oikeasti tapahtuu.
Riitely on yritys ratkaista jotain tärkeää
Vaikka riitely tuntuu pahalta, se ei synny tyhjästä. Riita on lähes aina yritys ratkaista jotakin, mikä on toiselle tai molemmille merkityksellistä.
Joskus se liittyy konkreettisiin asioihin, kuten ajankäyttöön, rahaan, kotitöihin tai seksiin. Mutta hyvin usein nämä ovat vain pintatasoa. Niiden alla on jotain, mikä koskettaa syvempiä tarpeita.
Tarvetta tulla nähdyksi.
Tarvetta tulla kuulluksi.
Tarvetta kokea, että olen sinulle tärkeä.
Tarvetta tuntea, että olen turvassa tässä suhteessa.
Kun nämä tarpeet eivät täyty, ihminen alkaa reagoida. Reaktiot voivat näyttää kritiikiltä, vetäytymiseltä, ärtymykseltä tai jopa kylmyydeltä. Mutta niiden taustalla on usein kokemus siitä, että jokin tärkeä jää vaille vastausta.
Esimerkiksi:
"Et koskaan auta kotitöissä"
voi tarkoittaa
"En tunne, että arvostat minua tai tätä yhteistä elämää"
"Et halua seksiä enää"
voi tarkoittaa
"Pelkään, etten ole sinulle enää haluttava tai tärkeä"
Kun tätä ei tunnisteta, keskustelu jää helposti pintatasolle. Ja silloin se ei myöskään ratkea.
Miksi sama riita toistuu uudelleen ja uudelleen?
Yksi turhauttavimmista asioista on huomata, että riidat eivät oikeastaan muutu. Aihe saattaa vaihtua, mutta tunne ja lopputulos pysyvät samoina.
Tämä johtuu usein siitä, että te ette riitele vain asiasta, vaan tavasta olla suhteessa.
Usein parisuhteessa muodostuu niin sanottu vuorovaikutuskuvio. Se voi näyttää esimerkiksi tältä:
Toinen hakee aktiivisesti keskustelua ja läheisyyttä
Toinen vetäytyy, hiljenee tai välttelee
Tai:
Toinen kritisoi ja nostaa asioita esiin
Toinen puolustautuu tai sulkeutuu
Tämä kuvio ei synny sattumalta. Se on usein seurausta siitä, miten kumpikin reagoi epävarmuuteen, pettymykseen tai pelkoon.
Se, joka vaatii keskustelua, ei yleensä tee sitä kontrolloidakseen. Hän tekee sen, koska pelkää etäisyyttä ja haluaa palauttaa yhteyden.
Se, joka vetäytyy, ei yleensä tee sitä välinpitämättömyydestä. Hän tekee sen, koska kokee tilanteen kuormittavana, uhkaavana tai hallitsemattomana.
Ongelma on, että nämä kaksi tapaa ruokkivat toisiaan.
Mitä enemmän toinen painostaa, sitä enemmän toinen vetäytyy.
Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä voimakkaammin toinen yrittää saada yhteyden takaisin.
Näin syntyy kehä, joka toistaa itseään.
Miksi riidat tuntuvat niin voimakkailta?
Moni ihmettelee, miksi pienetkin asiat eskaloituvat nopeasti. Miksi tiskikone tai myöhästyminen voi johtaa riitaan, joka tuntuu koskevan koko suhdetta.
Tähän on hyvä syy.
Parisuhde koskettaa suoraan ihmisen perusturvaa. Se ei ole vain yksi ihmissuhde muiden joukossa, vaan usein se paikka, jossa toivotaan tulevansa hyväksytyksi, rakastetuksi ja nähdyksi sellaisena kuin on.
Kun jokin tilanne uhkaa tätä kokemusta, keho reagoi nopeasti.
Silloin ei enää olla vain keskustelemassa asiasta. Silloin ollaan puolustamassa omaa arvoa, paikkaa suhteessa tai tunnetta siitä, että olen tärkeä.
Tämä voi näkyä esimerkiksi näin:
ääni nousee
puhe muuttuu teräväksi
toisen sanat tulkitaan negatiivisesti
kyky kuunnella heikkenee
Tässä tilassa kumpikin yrittää suojella itseään. Mutta samalla yhteys toiseen katkeaa.
Ja juuri tämä katkos tekee riidasta niin raskaan.
"Me emme osaa puhua enää" – mitä se oikeasti tarkoittaa?
Moni kuvaa tilannetta niin, että keskustelu ei enää onnistu. Mutta harvoin kyse on siitä, etteikö osaisi puhua.
Useammin kyse on siitä, ettei ole turvallista puhua.
Jos jokainen keskustelu päättyy riitaan, puolustautumiseen tai vetäytymiseen, keho oppii nopeasti, että tällaiset tilanteet kannattaa välttää.
Tämä voi johtaa siihen, että:
asioita ei enää oteta puheeksi
keskustelu jää pinnalliseksi
vaikeat aiheet siirtyvät "parempaan hetkeen", joka ei koskaan tule
Tai vaihtoehtoisesti:
keskustelut alkavat suoraan kireässä sävyssä
pienikin asia laukaisee voimakkaan reaktion
Kumpikaan ei ole toimiva ratkaisu pitkällä aikavälillä.
Asiakaskertomus 1:
"Me riideltiin samoista asioista viisi vuotta" – Laura (34) ja Mikko (36)
Laura ja Mikko olivat olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. He kuvasivat suhdettaan alkuun läheiseksi ja toimivaksi, mutta viimeisten vuosien aikana riitely oli lisääntynyt.
"Meillä ei ollut mitään yhtä isoa ongelmaa. Kaikki oli tavallaan ihan hyvin. Silti riideltiin lähes viikoittain", Laura kuvasi.
Riidat alkoivat usein pienistä asioista. Tiskit, aikataulut, lastenhoito. Mutta nopeasti keskustelu kääntyi siihen, että kumpikaan ei kokenut tulevansa kuulluksi.
Laura koki jäävänsä yksin vastuuseen arjesta. Mikko taas koki, ettei mikään mitä hän teki, riittänyt.
"Minusta tuntui, että olen jatkuvasti arvostelun kohteena. Lopulta aloin vältellä koko keskustelua", Mikko kertoi.
Terapiassa heidän riitelynsä rakennetta alettiin purkaa pala kerrallaan. He alkoivat huomata, että riidat eivät oikeastaan koskeneet tiskivuoroja tai aikatauluja.
"Se oli aika pysäyttävää, kun tajusin, että en ollut vihainen tiskeistä vaan siitä, että tunsin olevani yksin", Laura sanoi.
Mikko taas huomasi, että vetäytyminen ei rauhoittanut tilannetta, vaan lisäsi Lauran kokemusta siitä, ettei häntä kuunnella.
Vähitellen he alkoivat harjoitella uudenlaista tapaa olla riidassa. Ei niin, että riidat olisivat loppuneet, vaan niin, että niiden sävy muuttui.
"Nykyään me voidaan pysähtyä kesken tilanteen ja sanoa ääneen, mitä oikeasti tapahtuu. Se muuttaa kaiken", Mikko kuvasi.
Asiakaskertomus 2:
"Ajattelin jo, että tämä on ohi" – Sari (48) ja Jari (51)
Sari ja Jari hakeutuivat pariterapiaan pitkän avioliiton jälkeen. Lapset olivat muuttaneet pois kotoa, ja heidän välillään oli hiljaisuus, jota kumpikaan ei oikein osannut selittää.
"Me ei enää riidelty kunnolla. Mutta ei me myöskään puhuttu mistään tärkeästä", Sari kertoi.
Kun riitoja tuli, ne olivat lyhyitä ja kylmiä. Usein ne päättyivät siihen, että molemmat vetäytyivät omiin tiloihinsa.
Jari kuvasi, että hän oli vuosien aikana oppinut olemaan hiljaa, koska koki keskustelut raskaiksi.
"Ajattelin, että on helpompi olla sanomatta mitään kuin sanoa väärin."
Sari taas koki tämän välinpitämättömyytenä.
"Minulle se tuntui siltä, että en merkitse hänelle enää mitään."
Terapiassa heidän välillään oleva etäisyys alkoi hahmottua uudella tavalla. Kyse ei ollut siitä, etteikö heitä kiinnostaisi toinen, vaan siitä, että kumpikin suojeli itseään omalla tavallaan.
Kun tämä tuli näkyväksi, myös riitely alkoi muuttua.
"En olisi uskonut, että me vielä opitaan riitelemään näin", Sari sanoi yhdessä istunnossa.
He kuvasivat, että riidat eivät enää katkaisseet yhteyttä, vaan joskus jopa lisäsivät sitä.
"Ennen riita tarkoitti, että kaikki menee rikki. Nyt se voi olla merkki siitä, että jokin tärkeä haluaa tulla esiin", Jari kuvasi.
Asiakaskertomus 3:
"Meidän riidat räjähtivät aina" – Emma (27) ja Daniel (29)
Emma ja Daniel tulivat terapiaan suhteellisen varhaisessa vaiheessa suhdettaan. He olivat olleet yhdessä kolme vuotta, mutta riidat olivat jo muodostuneet hyvin intensiivisiksi.
"Se meni nollasta sataan todella nopeasti. Saatettiin huutaa toisillemme asioita, joita ei oikeasti tarkoitettu", Emma kertoi.
Riidat päättyivät usein siihen, että toinen lähti pois tilanteesta ja toinen jäi yksin voimakkaiden tunteiden kanssa.
Daniel kuvasi, että hän ei tiennyt, miten toimia tilanteessa.
"Jos jäin, riita paheni. Jos lähdin, tilanne paheni. Tuntui, että mikään ei toimi."
Terapiassa heidän huomionsa kääntyi siihen hetkeen, jossa riita alkaa eskaloitua. He alkoivat tunnistaa varhaisia merkkejä siitä, että tilanne on menossa samaan suuntaan.
"Se oli ehkä tärkein oivallus. Että riita ei ala siitä huutamisesta, vaan paljon aikaisemmin", Emma sanoi.
He alkoivat harjoitella tapoja pysäyttää tilanne ennen kuin se räjähtää.
Se ei ollut helppoa, eikä aina onnistunut. Mutta vähitellen he alkoivat huomata muutosta.
"Nykyään tunnistan sen hetken, kun olen menossa samaan vanhaan. Ja voin tehdä jotain toisin", Daniel kertoi.
Asiakaskertomus 4:
"Hain apua yksin, vaikka ongelma oli suhteessa" – Antti (41)
Antti hakeutui vastaanotolle yksin. Hän oli parisuhteessa, mutta kumppani ei halunnut tulla mukaan terapiaan.
"Ajattelin aluksi, ettei tässä ole mitään järkeä. Että mitä hyötyä tästä on, jos toinen ei ole mukana."
Hän kuvasi suhdetta kuormittavaksi. Riitoja oli usein, ja ne päättyivät yleensä siihen, että hän vetäytyi kokonaan.
"Sulkeuduin täysin. En jaksanut enää yrittää."
Terapiassa huomio kääntyi siihen, mitä Antti itse koki näissä tilanteissa ja miten hän reagoi.
Hän alkoi tunnistaa, että vetäytyminen oli tapa suojella itseään, mutta samalla se ylläpiti tilannetta.
"Se oli vaikea paikka. Tajuta, että vaikka en aiheuta riitoja yksin, olen silti osa sitä kuviota."
Vähitellen hän alkoi kokeilla pieniä muutoksia omassa tavassaan olla tilanteissa. Ei suuria keskusteluja tai radikaaleja ratkaisuja, vaan pieniä siirtymiä.
"Ehkä suurin muutos oli se, että en enää kadonnut tilanteesta täysin."
Yllättävää kyllä, tämä alkoi vaikuttaa myös kumppanin reaktioihin.
"Tilanteet eivät menneet enää samalla tavalla kuin ennen. Se oli outoa, mutta myös helpottavaa."
Antti kuvasi, että vaikka kaikki ei ollut ratkaistu, suhde tuntui vähemmän kuormittavalta.
"Ehkä ajattelin aiemmin liian mustavalkoisesti. Että joko molemmat muuttuvat tai mikään ei muutu. Nyt näen, että pienikin muutos voi vaikuttaa yllättävän paljon.
Voiko riitelyä oikeasti muuttaa?
Tähän kysymykseen moni toivoo nopeaa vastausta. Usein on jo kokeiltu erilaisia vinkkejä: laskemista kymmeneen, rauhallisempaa puhetapaa, "minä-viestejä".
Ne voivat auttaa hetkellisesti, mutta jos taustalla oleva kuvio pysyy samana, riidat palaavat.
Muutos ei yleensä tapahdu pelkästään käyttäytymistä muuttamalla. Se alkaa ymmärryksestä.
Erityisesti kolmesta asiasta:
Mitä minussa tapahtuu riidan aikana
Mitä oikeasti kaipaan toiselta
Miten oma toimintani vaikuttaa tähän kuvioon
Tämä vaatii usein pysähtymistä. Ja se on vaikeaa silloin, kun tilanne on jo kuumentunut.
Siksi moni huomaa, että vaikka halua muutokseen on, käytännössä mikään ei muutu.
Esimerkki arjesta
Kuvitellaan tilanne.
Toinen tulee kotiin myöhässä eikä ilmoita siitä. Toinen on odottanut.
Kun ovi avautuu, ensimmäinen lause on:
"Olisit voinut edes ilmoittaa"
Toinen vastaa:
"En ehtinyt, olin töissä"
Tästä alkaa nopeasti riita.
Pinnalla tämä näyttää keskustelulta ajankäytöstä ja viestimisestä. Mutta jos pysähdytään hetkeksi syvemmälle, tilanne voi näyttää tältä:
Odottaessaan toinen on saattanut ajatella:
"Ei oleko minä hänelle tärkeä?"
"Unohtiko hän minut?"
"Jäänkö minä aina toiseksi?"
Kun tämä tunne purkautuu, se ei tule esiin näin suoraan. Se tulee kritiikkinä.
Toinen taas kuulee syytöksen:
"Tein taas väärin"
"En kelpaa"
Ja puolustautuu.
Kumpikaan ei ole väärässä. Mutta kumpikaan ei myöskään tule kohdatuksi.
Mikä ylläpitää riitakierrettä?
Usein ei ole kyse yksittäisestä tilanteesta, vaan tavasta tulkita toista.
Kun riitoja on ollut paljon, mieli alkaa ennakoida.
Toisen sanat tulkitaan nopeasti negatiivisesti.
Toisen hiljaisuus tuntuu torjunnalta.
Toisen kysymys kuulostaa kritiikiltä.
Tämä ei ole tietoista. Se on opittua.
Ja mitä pidempään kuvio jatkuu, sitä vahvemmaksi se tulee.
Tässä vaiheessa moni alkaa ajatella, että toinen on muuttunut. Tai että suhde on muuttunut joksikin, mitä ei enää tunnista.
Todellisuudessa usein muuttunut on tapa nähdä toinen.
Entä jos kumpikaan ei enää jaksa yrittää?
Tämä on kohta, jossa moni hakeutuu apuun. Ei siksi, että haluaisi vielä yrittää, vaan siksi, että ei tiedä, mitä muutakaan tehdä.
Väsymys näkyy usein näin:
keskusteluja vältetään
läheisyys on vähentynyt
yhteiset hetket tuntuvat pakotetuilta
toiseen ei jaksa enää suhtautua uteliaasti
Tämä voi tuntua siltä, että kaikki on jo menetetty.
Mutta usein taustalla ei ole välinpitämättömyys, vaan suoja. Kun riidat ovat satuttaneet tarpeeksi, mieli alkaa vetäytyä.
Se ei tarkoita, etteikö suhde olisi tärkeä.
Milloin ulkopuolinen apu on tarpeen?
On tilanteita, joissa riitakierrettä on vaikea katkaista yksin.
Erityisesti silloin, kun:
samat riidat toistuvat kuukausia tai vuosia
keskustelut päättyvät lähes aina huonosti
jompikumpi kokee jatkuvaa turhautumista tai yksinäisyyttä
läheisyys ja yhteys ovat heikentyneet
ulkopuolinen näkökulma voi auttaa näkemään, mitä teidän välillänne oikeasti tapahtuu.
Terapiassa ei etsitä syyllistä. Siellä pyritään ymmärtämään, miten tämä kuvio syntyy ja miten sitä voi muuttaa.
Moni yllättyy siitä, että jo pelkkä riidan rakenteen ymmärtäminen muuttaa kokemusta.
Kun näkee, että "tämä ei ole me vastaan minä, vaan tämä kuvio meitä vastaan", asetelma muuttuu.
Onko tämä vielä korjattavissa?
Tämä on kysymys, jota ei aina sanota ääneen, mutta joka on usein läsnä.
Vastaus ei ole yksiselitteinen. Jokainen suhde on erilainen.
Mutta yksi asia on tärkeä:
Jos kumpikin on jollain tasolla edelleen kiinnostunut ymmärtämään, mitä tapahtuu, muutos on mahdollinen.
Se ei tarkoita, että kaikki palaa ennalleen. Mutta se voi tarkoittaa, että suhde alkaa toimia eri tavalla.
Miten tästä eteenpäin?
Jos tunnistit tästä tekstistä oman tilanteesi, olet jo tehnyt jotain tärkeää. Olet pysähtynyt katsomaan sitä, mitä tapahtuu.
Se ei yksin ratkaise tilannetta, mutta se on alku.
Seuraava askel voi olla se, että alat tarkastella omaa rooliasi tässä kuviossa. Ei syyllistämisen kautta, vaan ymmärtämisen kautta.
Tai se, että jatkat aiheeseen syventymistä. Esimerkiksi siihen, miksi keskustelu ei onnistu parisuhteessa tai miten tunteista voi puhua niin, että toinen oikeasti kuulee.
Jos taas tuntuu, että tilanne on jo liian kuormittava käsiteltäväksi kahdestaan, voi olla helpottavaa ottaa mukaan joku, joka näkee tilanteen ulkopuolelta.
Usein kyse ei ole siitä, että ette osaisi olla yhdessä. Vaan siitä, että olette jääneet kiinni tapaan, joka ei enää toimi.
Ja sitä voi muuttaa, kun sen näkee riittävän selkeästi.
Kirjoittajasta
Artikkelin on kirjoittanut Tarja
Södergård, psykoterapeutti joka on erikoistunut pari-ja
perheterapiaan sekä seksuaaliterapiaan. Kirjoitan blogissani
tutkittuun tietoon ja käytännön terapiatyöhön perustuvia
artikkeleita parisuhteesta, vuorovaikutuksesta ja seksuaalisuudesta.
Lue lisää kirjoittajasta.