Ette riitele liikaa – te riitelette väärin

Parisuhteessa riitelyä pidetään usein ongelmana sinänsä. Monet parit hakeutuvat terapiaan ajatellen, että heidän suhteensa suurin haaste on riitojen määrä: niitä on liikaa, ne eskaloituvat nopeasti tai ne tuntuvat kuluttavilta. Tavoitteena voi olla oppia riitelemään vähemmän tai välttämään konflikteja kokonaan.

Tämä ajatus on ymmärrettävä, mutta se on usein harhaanjohtava.

Pariterapiassa käy toistuvasti ilmi, että ongelma ei useimmiten ole riitojen määrä, vaan niiden laatu. Toisin sanoen kyse ei ole siitä, että pari riitelisi liikaa, vaan siitä, että riitely tapahtuu tavalla, joka ei johda yhteyteen, ymmärrykseen tai ratkaisuun. Riita ei tällöin toimi väylänä kohdata toista, vaan se vahvistaa etäisyyttä.

Riitely on väistämätön osa läheistä ihmissuhdetta. Kahden ihmisen tarpeet, toiveet ja rajat eivät voi olla täysin yhteneväiset. Konflikti on siksi luonnollinen seuraus kahden erillisen yksilön kohtaamisesta. Kysymys ei ole siitä, voiko riidoilta välttyä, vaan siitä, mitä riidoissa tapahtuu.

Riidan näkyvä ja näkymätön taso

Useimmat riidat näyttävät ulospäin liittyvän konkreettisiin asioihin: ajankäyttöön, kotitöihin, rahaan, lasten kasvatukseen, viestintään tai läheisyyteen. Nämä aiheet ovat todellisia ja merkityksellisiä, mutta ne eivät useinkaan ole riidan syvin taso.

Riidan alla on lähes aina kokemuksellinen taso, joka liittyy siihen, miltä tilanne tuntuu. Tämä taso jää helposti piiloon, koska riitely keskittyy usein faktoihin, tapahtumiin ja tulkintoihin.

Pinnalla voi olla esimerkiksi väite:
"Sinä et koskaan auta kotona."

Sen alla voi olla kokemus:
"Tunnen olevani yksin vastuussa kaikesta."

Ja vielä syvemmällä voi olla tunne:
"En ole sinulle tärkeä."

Kun riita pysyy pinnallisella tasolla, keskustelu pyörii väitteiden ja vastaväitteiden ympärillä. Tällöin kumpikin yrittää puolustaa omaa näkökulmaansa ja osoittaa olevansa oikeassa. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa kumpikaan ei koe tulevansa kuulluksi.

Negatiivinen vuorovaikutuskehä

Yksi keskeisimmistä ilmiöistä riitelyn taustalla on niin sanottu negatiivinen vuorovaikutuskehä. Se tarkoittaa toistuvaa mallia, jossa kummankin reaktiot ruokkivat toisiaan tavalla, joka ylläpitää konfliktia.

Tyypillinen kehä voi näyttää tältä:

• toinen kokee pettymyksen tai turvattomuuden

• hän ilmaisee tämän kritiikin tai vaatimuksen kautta

• toinen kokee tämän hyökkäyksenä ja puolustautuu tai vetäytyy

• ensimmäinen kokee vetäytymisen hylkäämisenä ja voimistaa reaktiotaan

Tämä kehä voi käynnistyä nopeasti ja usein ilman, että kumpikaan tiedostaa sitä. Molemmat kokevat reagoivansa tilanteeseen, mutta eivät näe omaa rooliaan siinä, miten tilanne kehittyy.

Tärkeää on huomata, että kumpikaan ei yleensä pyri pahentamaan tilannetta. Molemmat yrittävät suojella itseään ja suhdetta omalla tavallaan. Ongelma on siinä, että nämä suojautumiskeinot eivät kohtaa toisiaan.

Mikäli olette tässä vaiheessa olleet jo pitkää se ei muuta odottamalla. Varaa aika tästä. 

Kaksi erilaista reaktiotapaa

Monissa pareissa toistuu tietty perusdynamiikka: toinen lähestyy ja toinen vetäytyy.

Lähestyvä osapuoli pyrkii ratkaisemaan tilanteen nopeasti. Hän haluaa puhua, selvittää ja päästä takaisin yhteyteen. Hänen reaktionsa voi näyttäytyä vaativana, kriittisenä tai intensiivisenä.

Vetäytyvä osapuoli puolestaan pyrkii rauhoittamaan tilannetta ottamalla etäisyyttä. Hän voi hiljentyä, poistua tilanteesta tai lykätä keskustelua. Hänen reaktionsa voi näyttäytyä välinpitämättömyytenä tai torjuntana.

Nämä reaktiot eivät ole sattumanvaraisia. Ne ovat usein opittuja tapoja käsitellä stressiä ja konfliktia.

Ongelma syntyy siitä, että nämä kaksi tapaa törmäävät:

• mitä enemmän toinen lähestyy, sitä enemmän toinen vetäytyy

• mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä voimakkaammin toinen lähestyy

Tämä luo itseään vahvistavan kierteen.

Riidan eskaloituminen

Kun riita etenee, siihen alkaa usein tulla elementtejä, jotka vaikeuttavat yhteyden palauttamista.

Näitä voivat olla:

• yleistykset ("aina", "ei koskaan")

• henkilökohtaiset tulkinnat ("sinä et välitä")

• menneiden asioiden esiin nostaminen

• sävy, joka sisältää halveksuntaa tai vähättelyä

Nämä elementit lisäävät puolustautumista ja vähentävät halua kuunnella. Tällöin riita siirtyy yhä kauemmas alkuperäisestä aiheesta.

Ajan myötä riidat voivat alkaa tuntua ennakoitavilta. Pari tietää jo etukäteen, miten keskustelu etenee ja mihin se päättyy. Tämä voi lisätä turhautumista ja toivottomuutta.

Miksi riidat eivät ratkea

Moni pari kokee, että riidat päättyvät, mutta eivät ratkea.

Tilanne voi rauhoittua, mutta siihen ei synny todellista ymmärrystä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun:

• toinen antaa periksi ilman, että kokee tulleensa kuulluksi

• keskustelu keskeytyy vetäytymiseen

• asia sivuutetaan ilman käsittelyä

Tällöin riidan ydin jää elämään.

Se voi aktivoitua uudelleen seuraavassa tilanteessa, joka muistuttaa aiemmasta. Näin syntyy kokemus siitä, että sama riita toistuu yhä uudelleen.

Riitelyn emotionaalinen merkitys

Riitely ei ole pelkästään kommunikointia. Se on myös emotionaalinen prosessi.

Konfliktitilanteessa aktivoituvat usein perustavanlaatuiset pelot:

• hylätyksi tuleminen

• yksin jääminen

• riittämättömyys

• kontrollin menettäminen

Nämä pelot eivät aina ole tietoisia, mutta ne vaikuttavat voimakkaasti reaktioihin.

Kun ihminen kokee, että suhde on uhattuna, hänen hermostonsa aktivoituu. Tämä voi näkyä:

• kiihtyneenä puheena

• vetäytymisenä

• kyvyttömyytenä kuunnella

• mustavalkoisena ajatteluna

Tässä tilassa ei ole helppoa käydä rakentavaa keskustelua.

Riitelyn vaikutus läheisyyteen

Riitelyllä on suora vaikutus siihen, millaisena suhde koetaan.

Jos riidat johtavat toistuvasti etäisyyteen, turhautumiseen tai loukkaantumiseen, ne alkavat heikentää turvallisuuden tunnetta. Tämä voi näkyä:

• varovaisuutena

• haluttomuutena ottaa asioita esiin

• emotionaalisena vetäytymisenä

Toisaalta riidat voivat myös vahvistaa yhteyttä, jos ne johtavat ymmärrykseen.

Tällöin kumpikin kokee, että vaikeista asioista voidaan puhua ja että suhde kestää niitä.

Yksi keskeinen muutos näkökulmassa

Yksi merkittävä muutos riitelyn ymmärtämisessä on siirtymä kysymyksestä:
"Kuka on oikeassa?"

kysymykseen:
"Mitä tässä tilanteessa yritetään kertoa?"

Tämä ei tarkoita, että kaikki näkökulmat olisivat yhtä perusteltuja. Se tarkoittaa, että huomio siirtyy pois väittelystä kohti kokemuksen ymmärtämistä.

Kun toinen ilmaisee kritiikkiä, sen taustalla voi olla tarve tulla nähdyksi tai kuulluksi. Kun toinen vetäytyy, sen taustalla voi olla tarve rauhoittua.

Näiden tarpeiden tunnistaminen ei poista konfliktia, mutta se voi muuttaa sen luonnetta.

Milloin riitely alkaa olla haitallista

Kaikki riitely ei ole haitallista. Mutta tietyt piirteet voivat viitata siihen, että riitely ei enää palvele suhdetta.

Näitä voivat olla:

• toistuvat, ratkaisemattomat konfliktit

• eskaloituminen ilman palautumista

• loukkaava tai vähättelevä sävy

• emotionaalinen vetäytyminen riitojen jälkeen

Tällöin riitely ei enää ole tapa kohdata, vaan tapa etääntyä.

Pariterapian näkökulma

Pariterapiassa riitelyä ei pyritä poistamaan, vaan ymmärtämään.

Työskentely keskittyy usein siihen, että:

• tunnistetaan vuorovaikutuskehä

• tehdään näkyväksi riitojen taustalla olevat kokemukset

• luodaan tilaa kuulla toista ilman välitöntä puolustautumista

Tämä ei tapahdu nopeasti. Mutta se voi muuttaa tapaa, jolla pari suhtautuu konflikteihin.

Riidat eivät välttämättä vähene heti, mutta niiden merkitys muuttuu.

Lopuksi

Parisuhteessa riitely ei ole merkki epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että jokin on tärkeää.

Ongelma ei ole se, että riitoja on, vaan se, että ne eivät johda yhteyteen.

Kun riitelyä tarkastellaan tästä näkökulmasta, se ei enää näyttäydy pelkkänä ongelmana. Se voi alkaa näyttäytyä mahdollisuutena ymmärtää, mitä suhteessa tapahtuu.

Ja joskus juuri siinä, missä aiemmin oli vain turhautumista, alkaa vähitellen syntyä jotakin muuta: ymmärrystä, tilaa ja mahdollisuus kohdata toisensa uudella tavalla. Varaa aika teille tästä.