Jos odotat, että toinen muuttuu, odotat väärää asiaa
Parisuhteessa on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu tiivistyvän yhteen ajatukseen: jos toinen toimisi toisin, tämä olisi helpompaa. Ajatus ei synny kevyesti. Se rakentuu kokemuksista, jotka toistuvat. Keskustelut, jotka päättyvät samalla tavalla.
Tilanteet, joissa oma viesti ei tunnu menevän perille. Hetket, joissa toinen reagoi tavalla, joka satuttaa, hämmentää tai etäännyttää.
Vähitellen mieli alkaa jäsentää tilannetta: ongelma ei ole vain tässä hetkessä, vaan tavassa, jolla toinen toimii.
Ja jos ongelma on siinä, ratkaisu tuntuu olevan myös siellä.
Tämä on yksi parisuhteen yleisimmistä ja samalla hienovaraisimmista lukkiutumisista. Se ei näyttäydy ulospäin suurena kriisinä, vaan ajattelutapana, joka alkaa ohjata koko vuorovaikutusta.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen tätä ilmiötä : miksi toisen muuttumisen odotus tuntuu niin loogiselta, miksi se harvoin johtaa muutokseen, ja mitä parisuhteessa oikeastaan tapahtuu silloin, kun kumpikin odottaa toisen aloittavan.
Kokemus, josta odotus syntyy
On tärkeää ymmärtää, että ajatus toisen muuttumisesta ei ole pinnallinen vaatimus. Se nousee usein aidosta kokemuksesta.
Kun ihminen sanoo tai ajattelee:
"Jos hän kuuntelisi enemmän"
"Jos hän ei vetäytyisi"
"Jos hän ei olisi niin puolustava"
hän ei yleensä puhu pelkästään käyttäytymisestä. Hän puhuu kokemuksesta, jonka tämä käyttäytyminen hänessä herättää.
Kyse voi olla siitä, että:
ei tunne tulevansa kuulluksi
kokee jäävänsä yksin tilanteissa, joissa kaipaisi yhteyttä
kokee, ettei toinen ole emotionaalisesti saatavilla
kokee, että omat tarpeet jäävät toistuvasti sivuun
Nämä ovat syviä kokemuksia. Niihin liittyy usein tunne siitä, että jokin tärkeä ei toteudu suhteessa.
Siksi on ymmärrettävää, että huomio kohdistuu siihen, mikä näyttää estävän tämän toteutumisen: toisen toimintaan.
Lineaarinen ajattelu ja sen rajoitus
Ihminen jäsentää kokemuksiaan luonnostaan syy–seurausketjujen kautta. Jokin tapahtuu, ja siihen reagoidaan. Tämä tekee maailmasta ennakoitavamman ja hallittavamman.
Parisuhteessa tämä näkyy ajatteluna:
"Teen näin, koska sinä teet noin."
Tämä tuntuu loogiselta. Se myös usein pitää paikkansa yksittäisissä tilanteissa.
Mutta kun tätä ajattelua sovelletaan jatkuvasti, syntyy ongelma.
Jos oma toiminta nähdään aina reaktiona toisen toimintaan, vastuu muutoksesta siirtyy väistämättä toiselle.
Tämä johtaa asetelmaan, jossa kumpikin kokee olevansa seuraus, ei syy.
Kehämäinen vuorovaikutus
Parisuhteen dynamiikka ei kuitenkaan ole lineaarinen, vaan kehämäinen.
Se tarkoittaa, että:
toisen toiminta vaikuttaa toiseen
toinen reagoi
tämä reaktio vaikuttaa ensimmäiseen
ja kehä jatkuu
Esimerkiksi:
Toinen kokee jäävänsä ilman huomiota → ilmaisee tämän kritiikkinä → toinen kokee kritiikin hyökkäyksenä → vetäytyy → ensimmäinen kokee vetäytymisen hylkäämisenä → voimistaa kritiikkiä.
Tässä kehämässä ei ole yksiselitteistä alkupistettä.
Molemmat ovat samanaikaisesti sekä reagoivia että vaikuttavia.
Mutta sisältä käsin kokemus on usein toisenlainen. Ihminen kokee oman reaktionsa vastauksena johonkin, ei osana kehää.
Miksi odotus kohdistuu toiseen
Kun vuorovaikutus toimii kehänä, herää kysymys: miksi odotus kohdistuu silti niin usein toiseen?
Yksi keskeinen syy liittyy siihen, miltä oma toiminta tuntuu.
Oma toiminta tuntuu usein perustellulta. Se on reaktio tilanteeseen, joka koetaan vaikeaksi. Se tuntuu suhteelliselta ja oikeutetulta.
Toisen toiminta sen sijaan näyttäytyy ulkoapäin. Se voi tuntua liialliselta, puutteelliselta tai vääränlaiselta.
Tämä luo epäsymmetrian:
oma toiminta tuntuu ymmärrettävältä
toisen toiminta tuntuu ongelmalta
Tässä asetelmassa on luonnollista ajatella, että muutos pitäisi tapahtua siellä, missä ongelma näyttäytyy.
Odotus suojautumisen muotona
Toisen muuttumisen odotus ei ole vain ajatus. Se on myös psykologinen suoja.
Jos muutos olisi toisessa, omaa ei tarvitsisi tarkastella.
Ei tarvitsisi kohdata kysymyksiä kuten:
mitä minä teen, kun tämä tilanne syntyy
miten minun reaktioni vaikuttaa toiseen
mitä pelkään tässä tilanteessa
Nämä kysymykset voivat viedä lähemmäs haavoittuvuutta.
On usein helpompaa keskittyä siihen, mitä toinen tekee väärin, kuin siihen, mitä itse kokee ja miten itse reagoi.
Tämä ei ole tietoinen valinta, vaan tapa suojella itseä.
Miksi vaatiminen ei johda muutokseen
Kun toisen toiminta koetaan ongelmallisena, sitä pyritään usein muuttamaan sanallisesti.
Tämä voi tapahtua:
suoran pyynnön kautta
kritiikin kautta
turhautumisen purkamisena
hiljaisena odotuksena
Mutta riippumatta muodosta, viesti voi helposti kääntyä vastaanottajan kokemuksessa arvosteluksi.
Toinen ei välttämättä kuule tarvetta, vaan kritiikin:
"Et ole tällaisena hyvä."
"Sinun pitäisi olla toisenlainen."
Tämä herättää usein puolustautumista.
Puolustautuminen puolestaan estää sen, että alkuperäinen viesti – tarve tai toive – tulisi kuulluksi.
Näin syntyy tilanne, jossa molemmat kokevat, ettei toinen ymmärrä.
Kaksi rinnakkaista todellisuutta
Yksi keskeinen haaste parisuhteessa on se, että samasta tilanteesta voi syntyä kaksi täysin erilaista kokemusta.
Toinen voi kokea:
"Yritän saada yhteyttä, mutta sinä et vastaa."
Toinen voi kokea:
"Yritän rauhoittaa tilannetta, mutta sinä et anna minulle tilaa."
Molemmat kokemukset ovat totta omasta näkökulmastaan.
Mutta ilman yhteistä ymmärrystä ne näyttäytyvät ristiriitaisina.
Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että toinen on ongelma.
Mitä tapahtuu, kun kumpikin odottaa
Kun molemmat odottavat toisen muuttuvan, vuorovaikutus pysähtyy.
Kumpikaan ei halua ottaa ensimmäistä askelta, koska se voi tuntua epäreilulta:
"Miksi minun pitäisi muuttua, jos toinen ei?"
Tämä ajatus on ymmärrettävä, mutta se johtaa tilanteeseen, jossa mikään ei liiku.
Ajan myötä tämä voi muuttua turhautumiseksi ja toivottomuudeksi.
Muutos ei ole sama kuin alistuminen
Yksi yleinen väärinkäsitys on, että oman toiminnan tarkastelu tarkoittaa periksi antamista.
Se voi herättää pelkoa:
"Joudunko hyväksymään kaiken?"
"Menetänkö itseni?"
Tämä pelko on tärkeä ottaa vakavasti.
Mutta muutos ei tarkoita omista tarpeista luopumista.
Se tarkoittaa sitä, että alkaa tarkastella, miten omat reaktiot vaikuttavat vuorovaikutukseen.
Ja että kokeilee, voisiko toimia hieman toisin – ilman että luopuu omasta näkökulmastaan.
Pienet muutokset ja niiden vaikutus
Koska vuorovaikutus on kehämäistä, pienikin muutos yhdessä kohdassa voi vaikuttaa koko kokonaisuuteen.
Esimerkiksi:
reagoin hieman vähemmän nopeasti
ilmaisen tarpeeni hieman selkeämmin
pysähdyn kuuntelemaan ennen kuin vastaan
Nämä eivät ole suuria muutoksia, mutta ne voivat muuttaa tilanteen kulkua.
Toinen voi reagoida eri tavalla, koska tilanne ei etene tutulla kaavalla.
Yksi keskeinen kysymys
Sen sijaan, että kysyy:
"Miksi sinä et muutu?"
voi kysyä:
"Mitä minä teen tässä tilanteessa, joka ylläpitää tätä samaa lopputulosta?"
Tämä kysymys ei ole syyllistävä.
Se on avautuva.
Se tuo näkyviin oman roolin osana kokonaisuutta.
Miksi tämä on vaikeaa
Oman toiminnan tarkastelu vaatii kykyä kohdata myös epämukavia asioita itsessä.
Se voi tarkoittaa:
omien puolustusreaktioiden tunnistamista
oman haavoittuvuuden hyväksymistä
sen myöntämistä, että oma tapa toimia ei aina vie kohti toivottua lopputulosta
Tämä ei ole helppoa.
Mutta ilman tätä askelta muutos jää helposti toiveeksi, joka kohdistuu toiseen.
Pariterapian näkökulma
Pariterapiassa keskeinen työ ei ole toisen muuttaminen, vaan vuorovaikutuksen ymmärtäminen.
Tämä tarkoittaa:
kehän tunnistamista
reaktioiden taustalla olevien kokemusten avaamista
uudenlaisen vuorovaikutuksen kokeilemista
Kun pari alkaa nähdä tilanteen yhteisenä ilmiönä, syyttely usein vähenee.
Tilalle voi tulla uteliaisuus.
Lopuksi
Ajatus siitä, että toinen muuttuisi, on ymmärrettävä. Se kertoo siitä, että jokin suhteessa tuntuu vaikealta.
Mutta jos muutos jää odotukseksi, joka kohdistuu vain toiseen, se harvoin johtaa liikkeeseen.
Parisuhteessa muutos ei synny yksittäisestä teosta, vaan siitä, että vuorovaikutus alkaa liikkua eri tavalla.
Ja tämä liike voi alkaa siitä, että joku uskaltaa tarkastella omaa osuuttaan – ei syyllisyyden, vaan ymmärryksen kautta.
Usein juuri siinä kohtaa, missä odotus siirtyy toisesta kohti yhteistä dynamiikkaa, alkaa syntyä mahdollisuus johonkin uuteen.
Jos haluatte muutosta omaan parisuhteeseenne varatkaa aika pariterapiaan alta, muistathan myös sen, että voit tulla myös yksin terapiaan ja saada parisuhdetta muuttumaan.
Kirjoittajasta
Artikkelin on kirjoittanut Tarja
Södergård, psykoterapeutti joka on erikoistunut pari-ja
perheterapiaan sekä seksuaaliterapiaan. Kirjoitan blogissani
tutkittuun tietoon ja käytännön terapiatyöhön perustuvia
artikkeleita parisuhteesta, vuorovaikutuksesta ja seksuaalisuudesta.
Lue lisää kirjoittajasta.