En jaksa enää tulla torjutuksi

Tämä ajatus ei synny äkillisesti, eikä se yleensä ole ensimmäinen tapa kuvata tilannetta. Usein alkuvaiheessa siihen liittyy enemmän epämääräistä hämmennystä. Huomaa, että läheisyys ei synny samalla tavalla kuin ennen, että aloitteet jäävät ilman vastakaikua tai että toinen vetäytyy tilanteista, jotka ennen olivat luontevia. 

Silloin tätä ei vielä kutsu torjunnaksi, vaan yrittää selittää sen väsymyksellä, stressillä tai elämäntilanteella. Ajattelee, että tämä menee ohi.

Mutta kun sama kokemus alkaa toistua, selitykset eivät enää riitä. Jokainen yksittäinen hetki alkaa kytkeytyä edellisiin. Ei ole enää kyse yhdestä tilanteesta, vaan jatkuvasta kokemuksesta, joka alkaa vaikuttaa siihen, miten näkee itsensä ja toisen. 

Tässä kohtaa ajatus alkaa muotoutua selkeämmäksi: "En jaksa enää tulla torjutuksi." Se ei ole pelkkä turhautumisen purkaus, vaan usein pitkään kertyneen kokemuksen tiivistymä.

Torjunta koskettaa syvemmältä kuin miltä se näyttää

Seksuaalinen torjunta ei useimmiten tunnu vain siltä, että toinen ei halunnut juuri sillä hetkellä. Se koskettaa syvempää tarvetta tulla valituksi, halutuksi ja nähdyksi. Siksi reaktio ei ole vain järkiperäinen, vaan hyvin henkilökohtainen.

Kun lähestyy toista ja ei saa vastakaikua, mieli ei yleensä jää neutraaliksi. Se alkaa tulkita tilannetta. Vaikka toinen ei sanoisi mitään suoraan, kokemukseen voi liittyä ajatus siitä, ettei ole riittävä, ettei kelpaa tai ettei ole enää toisen silmissä kiinnostava. Tämä ei ole tietoista päätöksentekoa, vaan tapa, jolla mieli yrittää ymmärtää tilannetta.

Jos tämä kokemus toistuu, siitä alkaa muodostua tarina. Tarina ei välttämättä ole ääneen sanottu, mutta se alkaa ohjata sitä, miten ihminen toimii suhteessa. 

Hän voi alkaa pidättäytyä, varoa, vetäytyä tai yrittää enemmän. Kaikki nämä ovat yrityksiä suojella itseä siltä tunteelta, joka syntyy torjutuksi tulemisesta.

Mitä tapahtuu, kun torjunta muuttuu jatkuvaksi kokemukseksi

Alussa moni reagoi joustamalla. Hän yrittää olla ymmärtäväinen, antaa toiselle tilaa ja olla painostamatta. Tämä tulee usein hyvästä paikasta: halusta kunnioittaa toista ja pitää suhde toimivana. Hän saattaa vähentää aloitteita tai yrittää löytää parempia hetkiä, jolloin lähestyä.

Mutta jos mikään ei muutu, tämä joustaminen alkaa muuttua raskaaksi. Silloin mukaan tulee vähitellen pettymys. Pettymys voi muuttua turhautumiseksi, ja turhautuminen alkaa usein näkyä joko ärtymyksenä tai vetäytymisenä. 

Jossain vaiheessa ihminen voi huomata ajattelevansa, ettei enää halua altistaa itseään tilanteille, joissa kokee tulevansa torjutuksi.

Tämä ei tarkoita, että halu läheisyyteen olisi kadonnut. Usein se on edelleen olemassa, mutta sen rinnalle on tullut pelko siitä, miltä torjunta tuntuu. 

Kun nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään, vetäytyminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin jatkuva altistuminen pettymykselle.

Toinen kokee tilanteen usein täysin eri tavalla

Samaan aikaan toinen osapuoli ei yleensä koe tilannetta torjuntana samalla tavalla. Hän ei välttämättä ajattele, ettei haluaisi toista, vaan pikemminkin, ettei pysty vastaamaan odotuksiin siinä hetkessä. Taustalla voi olla väsymystä, stressiä, kehon reaktioita, paineen tunnetta tai vaikeutta olla läsnä.

Kun seksuaalisuuteen alkaa liittyä paineita, keho reagoi usein vetäytymällä. Tämä ei ole tietoinen valinta, vaan tapa suojautua tilanteelta, joka tuntuu kuormittavalta. Silloin läheisyys ei tunnu kutsuvalta, vaan vaativalta.

Tämä tekee tilanteesta monimutkaisen. Se, joka lähestyy, kokee torjuntaa. Se, joka vetäytyy, kokee painetta. Molemmat reagoivat omaan kokemukseensa, mutta kumpikaan ei välttämättä näe, mitä toisessa tapahtuu.

Noidankehä, joka alkaa ylläpitää itseään

Kun nämä kaksi kokemusta kohtaavat, syntyy helposti vuorovaikutuskuvio, joka alkaa toistaa itseään. Toinen hakee läheisyyttä, toinen vetäytyy. 

Vetäytyminen lisää ensimmäisen kokemusta torjunnasta, mikä saa hänet yrittämään enemmän tai muuttamaan tapaansa lähestyä. Tämä puolestaan lisää toisen kokemaa painetta, mikä vahvistaa vetäytymistä.

Tämä kuvio ei synny tietoisesti, eikä kumpikaan yleensä halua sitä. Silti se voi jatkua pitkään, koska kumpikin reagoi siihen, mitä kokee, ei siihen, mitä toinen tarkoittaa. 

Mitä pidempään tämä jatkuu, sitä enemmän siihen alkaa liittyä tulkintoja ja oletuksia, jotka vahvistavat alkuperäistä kokemusta.

Jos tämä aihe koskettaa teitä eikä muutos ole tapahtunut yrityksistä huolimatta, tätä ei tarvitse selvittää yksin. Varaa aika tästä 

Miksi keskustelu ei usein auta

Moni pari yrittää ratkaista tilanteen puhumalla. Se, joka kokee torjuntaa, haluaa usein sanoittaa omaa kokemustaan. Hän saattaa sanoa, että kokee itsensä ei-halutuksi tai että läheisyys puuttuu. Tarkoitus on tulla ymmärretyksi.

Toinen voi kuitenkin kuulla tämän syytöksenä. Hän saattaa kokea, että häneltä vaaditaan jotain, mihin hän ei pysty. Tämä voi herättää puolustautumista tai vetäytymistä. Keskustelu ei silloin johda ymmärrykseen, vaan siihen, että molemmat jäävät entistä enemmän omaan kokemukseensa.

Tämä ei johdu siitä, että kumpikaan ei haluaisi ratkaista tilannetta. Se johtuu siitä, että aihe koskettaa niin herkkää aluetta, että siihen liittyy helposti pelkoa, häpeää ja epävarmuutta. Näiden tunteiden kanssa keskusteleminen ilman ulkopuolista tukea voi olla vaikeaa.

Missä vaiheessa tämä alkaa tuntua liialta

Jossain vaiheessa moni alkaa pohtia, kuinka pitkälle tilanteessa voi joustaa. Kuinka kauan voi sivuuttaa omia tarpeitaan, kuinka paljon voi odottaa ja missä kohtaa tämä alkaa vaikuttaa liikaa omaan hyvinvointiin.

Tämä ei ole helppo kysymys, koska siihen liittyy usein ristiriita. Suhde on tärkeä, toinen on tärkeä, eikä halua tehdä tilanteesta suurempaa kuin se on. Samalla oma kokemus ei katoa. Jos sitä ei huomioida, se alkaa vähitellen vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu suhteeseen kokonaisuutena.

Torjunnan kokemus ei jää vain seksuaalisuuden alueelle. Se voi alkaa vaikuttaa siihen, kuinka turvalliselta suhde tuntuu, kuinka avoin toinen uskaltaa olla ja kuinka paljon hän haluaa olla läsnä.

Asiakaskertomuksia:

 "Lopetin yrittämisen, vaikka en olisi halunnut" – Hanna (41) ja Petri (43), kaksi lasta

Ennen terapiaa

Hanna ja Petri olivat olleet yhdessä yli 15 vuotta ja heillä oli kaksi alakouluikäistä lasta. Arki oli täyttä, mutta toimivaa. He eivät riidelleet paljon, eivätkä heidän suhteensa näyttänyt ulospäin ongelmalliselta.

Seksuaalisuus oli kuitenkin vähentynyt vuosi vuodelta.

"Aluksi ajattelin, että tämä on vain väsymystä. Sitten ajattelin, että tämä on vaihe. Lopulta tajusin, että tämä ei ole menossa ohi", Hanna kertoi.

Petri oli se, joka teki aloitteita. Aluksi harvakseltaan, sitten varovaisemmin, ja lopulta yhä harvemmin.

"Jossain vaiheessa aloin pelätä sitä tunnetta. En sitä, että hän sanoo ei, vaan sitä miltä minusta tuntuu sen jälkeen."

Hän ei puhunut tästä suoraan, mutta alkoi vetäytyä. Ei enää koskettanut samalla tavalla, ei lähestynyt.

Hanna huomasi tämän, mutta tulkitsi sen eri tavalla.

"Ajattelin, että hän ei enää halua minua. En ymmärtänyt, että hän oli jo pitkään yrittänyt."

Näin he päätyivät tilanteeseen, jossa kumpikaan ei enää lähestynyt toista.

Terapiaprosessi

Terapiassa tuli näkyväksi, että Petri oli kantanut torjutuksi tulemisen kokemusta pitkään yksin. Hän ei ollut halunnut painostaa, mutta samalla ei ollut pystynyt sanomaan, miltä tilanne tuntui.

Hanna puolestaan oli kokenut seksuaalisuuden kuormittavana, mutta ei ollut osannut yhdistää sitä siihen, mitä Petrin puolella tapahtui.

"Luulin, että hän kestää tämän paremmin kuin oikeasti kesti", Hanna sanoi.

Työskentelyssä heidän välilleen alkoi syntyä uudenlaista ymmärrystä. Ei ratkaisuja heti, vaan selityksiä sille, miksi kumpikin oli toiminut niin kuin oli.

Jälkeen

"En enää kanna tätä yksin", Petri sanoi.

Hanna kuvasi muutosta näin:
"Ennen ajattelin, että minun pitää ratkaista tämä tai olla parempi. Nyt ymmärrän, että meidän pitää ymmärtää toisiamme."

Heidän seksuaalisuutensa ei muuttunut hetkessä, mutta heidän suhteensa siihen muuttui. Se ei ollut enää hiljainen kuilu heidän välillään.

 "Tämä ei ole sama elämä kuin halusin" – Jari (48) ja Minna (46), uusperhe

Ennen terapiaa

Jari ja Minna olivat olleet yhdessä kuusi vuotta ja muodostaneet uusperheen. Molemmilla oli lapsia aiemmista suhteista.

Alku oli ollut intensiivinen ja läheinen. Seksuaalisuus oli ollut vahva osa suhdetta. Mutta arjen myötä se oli muuttunut nopeasti.

"En tunnistanut enää sitä suhdetta, jossa olin ollut", Jari kuvasi.

Minna koki tilanteen eri tavalla.

"Minusta tuntui, että hän vaatii jotain, mihin en pysty. Minulla oli koko ajan liikaa kaikkea."

Jari yritti aluksi ottaa asiaa puheeksi, mutta keskustelut päättyivät usein siihen, että Minna koki syyllisyyttä ja Jari turhautumista.

"Lopulta en enää halunnut puhua. Mutta en myöskään pystynyt olemaan hiljaa tämän kanssa."

Terapiaprosessi

Terapiassa nousi esiin, miten erilaisissa elämäntilanteissa he olivat. Minnan arki oli täynnä vastuuta ja kuormitusta, eikä hänellä ollut tilaa seksuaalisuudelle samalla tavalla.

Jari puolestaan koki, että juuri läheisyys oli se, mikä piti suhdetta elävänä.

"Se ei ollut minulle vain seksi. Se oli tapa olla yhteydessä", hän sanoi.

Kun tämä tuli näkyväksi, heidän välilleen alkoi syntyä ymmärrystä, jota ei ollut aiemmin ollut.

Jälkeen

"En enää ajattele, että hän ei halua minua. Ajattelen, että hän ei ole pystynyt", Jari sanoi.

Minna kuvasi:
"En tunne enää samaa painetta. Ja se on muuttanut sitä, miten voin olla hänen kanssaan."

Heidän tilanteensa ei muuttunut yksinkertaiseksi, mutta siitä tuli vähemmän ristiriitainen.

 "Olin koko ajan vääränlainen" – Sanna (38), yksilöterapia

Ennen terapiaa

Sanna hakeutui terapiaan yksin, vaikka oli parisuhteessa. Hän koki voimakasta häpeää seksuaalisuudestaan ja jatkuvaa riittämättömyyttä.

"Olin joko liian halukas tai en tarpeeksi. En koskaan sopiva."

Hän oli kokenut suhteissaan paljon torjuntaa, mutta ei ollut osannut sanoittaa sitä.

"Ajattelin aina, että ongelma on minussa. Että minun pitäisi muuttua."

Hän alkoi vetäytyä seksuaalisista tilanteista, koska ne herättivät liikaa epävarmuutta.

Terapiaprosessi

Terapiassa alkoi hahmottua, että Sanna oli rakentanut käsityksen itsestään muiden reaktioiden kautta.

Hän alkoi nähdä, että hänen kokemuksensa ei ollut yksittäinen ongelma, vaan osa pidempää tarinaa.

"En ollut koskaan ajatellut, että voin suhtautua itseeni näin eri tavalla."

Jälkeen

"En enää ajattele, että olen vääränlainen. Ajattelen, että olen oppinut näkemään itseni tietyllä tavalla", Sanna sanoi.

Hänen suhteensa ei ollut vielä muuttunut ratkaisevasti, mutta hänen kokemuksensa itsestään oli.

 "En uskaltanut enää koskea" – Ville (45), yksilöterapia

Ennen terapiaa

Ville oli ollut pitkään parisuhteessa, jossa seksuaalisuus oli vähentynyt lähes kokonaan.

Hän oli se, joka teki aloitteita. Ja myös se, joka koki toistuvasti torjuntaa.

"Jossain vaiheessa lopetin. En siksi, etten olisi halunnut, vaan siksi, etten kestänyt sitä tunnetta."

Hän alkoi vetäytyä myös muusta läheisyydestä.

"En uskaltanut enää koskea. Koska en tiennyt, mitä siitä seuraa."

Terapiaprosessi

Terapiassa tuli näkyväksi, kuinka voimakkaasti torjunnan kokemus oli vaikuttanut Villeen.

Hän ei ollut aiemmin puhunut siitä ääneen.

"Ajattelin, että tämä on vain osa parisuhdetta. Että minun pitää kestää tämä."

Vähitellen hän alkoi tunnistaa omia rajojaan ja sitä, mitä hän oikeasti tarvitsee.

Jälkeen

"En ole enää yhtä hukassa", Ville sanoi.

Hän ei ollut vielä ratkaissut suhdettaan, mutta hänen suhtautumisensa itseensä oli muuttunut.

"En enää ajattele, että minun pitää vain sopeutua. Ajattelen, että tämä koskee myös minua."

Tämä ei ole asia, joka yleensä muuttuu pelkällä ymmärtämisellä. Jos haluatte edetä tästä eteenpäin, voitte varata ajan. Varaa aika tästä 

Miksi lisää yrittäminen ei ratkaise tilannetta

Kun tilanne pitkittyy, moni yrittää ratkaista sitä lisäämällä yritystä. Sovitaan, että ollaan läheisempiä, varataan aikaa tai tehdään tietoisesti enemmän aloitteita. Näissä yrityksissä on usein hyvä tarkoitus, mutta ne eivät aina tuota toivottua tulosta.

Jos toinen kokee jo valmiiksi painetta, lisääminen voi lisätä kuormitusta. Seksistä tulee helposti asia, jota pitäisi tehdä, ei asia, johon halu syntyy. Tämä voi vahvistaa alkuperäistä ongelmaa, vaikka tarkoitus on ratkaista se.

Usein kyse ei ole siitä, että tehdään liian vähän, vaan siitä, miltä tilanne tuntuu kummallekin. Jos torjunta ja paine ovat keskiössä, pelkkä toiminnan lisääminen ei muuta kokemusta.

Mistä muutos voi alkaa

Muutos ei yleensä ala siitä, että kumpikaan yrittää muuttua nopeammin tai enemmän. Se alkaa siitä, että tilannetta aletaan ymmärtää eri tavalla. Kun huomio siirtyy pois siitä, kuka tekee mitäkin väärin, ja kohti sitä, mitä kummankin kokemuksessa tapahtuu, tilanne alkaa avautua.

Tämä tarkoittaa sitä, että pystyy tunnistamaan oman reaktionsa ilman, että pitää sitä ainoana totuutena. Se tarkoittaa myös sitä, että pystyy näkemään, ettei toisen vetäytyminen välttämättä ole hylkäämistä, vaan reaktio johonkin, mikä tuntuu hänestä vaikealta.

Tämä ei ratkaise tilannetta hetkessä, mutta se voi muuttaa suuntaa. Kun tilanne ei ole enää pelkkä ongelma, vaan jotain, mitä voidaan yhdessä ymmärtää, siihen alkaa syntyä liikkumatilaa.

Milloin ulkopuolinen apu voi olla tarpeen

Jos tilanne on jatkunut pitkään eikä keskustelu vie eteenpäin, ulkopuolinen näkökulma voi auttaa. Seksuaali- tai pariterapiassa tilannetta tarkastellaan ilman, että kumpaakaan syyllistetään. Sen sijaan pyritään ymmärtämään, miten tämä kuvio on syntynyt ja miten sitä voisi muuttaa.

Moni kokee helpottavana jo sen, että saa sanoittaa omaa kokemustaan ilman pelkoa siitä, että toinen loukkaantuu tai vetäytyy. Samalla voidaan rakentaa tapaa puhua asiasta niin, että molemmat tulevat kuulluiksi.

Lopuksi

Ajatus "en jaksa enää tulla torjutuksi" ei tarkoita, että suhde olisi ohi. Se tarkoittaa, että jokin tärkeä ei tällä hetkellä toimi tavalla, joka olisi kestävää. Se on usein merkki siitä, että tilannetta ei voi enää sivuuttaa, vaan sitä on tarpeen katsoa tarkemmin.

Usein juuri tämä kohta on se, jossa muutos alkaa mahdollistua. Ei siksi, että tilanne olisi helppo, vaan siksi, että se tulee näkyväksi tavalla, jota ei voi enää ohittaa.

Jos tämä on jatkunut jo pitkään, kyse ei ole enää yksittäisestä tilanteesta vaan tavasta, joka toistuu.Varaa aika tästä