Milloin kannattaa yrittää vielä parisuhteessa – ja milloin ei?
Parisuhteessa tulee lähes väistämättä vaiheita, jolloin mieleen hiipii ajatus: onko tässä enää järkeä jatkaa? Usein tämä ajatus ei synny tyhjästä, vaan pitkään jatkuneesta kuormituksesta, toistuvista ristiriidoista, etääntymisestä tai pettymyksistä, joita ei ole saatu korjattua.
Samalla rinnalla kulkee kuitenkin toinen ajatus: ehkä tätä voisi vielä yrittää.
Näiden kahden ajatuksen väliin jääminen on hyvin kuormittavaa. Se ei ole selkeä kriisi, jossa tiedetään mitä tehdä, mutta se ei ole myöskään rauhallinen tila, jossa kaikki on hyvin.
Se on välitila, jossa ihminen elää epävarmuudessa ja yrittää tehdä päätöstä, jolla on merkittäviä seurauksia koko elämään.
Tämä kirjoitus ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö sinun yrittää vai lähteä. Sen sijaan se auttaa jäsentämään, millaisissa tilanteissa yrittäminen on usein perusteltua ja millaisissa tilanteissa jatkaminen voi tarkoittaa oman hyvinvoinnin vaarantamista.
Miksi tämä kysymys on niin vaikea?
Yksi keskeinen syy vaikeuteen on se, että parisuhde ei ole vain nykyhetki. Siihen kietoutuvat yhteinen historia, tunneside, arjen rakenteet, mahdolliset lapset, yhteinen koti ja usein myös tulevaisuuden suunnitelmat.
Päätös ei siis koske vain sitä, miltä nyt tuntuu, vaan myös sitä, mitä kaikkea menetetään tai säilytetään.
Lisäksi ihmisellä on luontainen taipumus suojella itseään katumukselta. Ajatus siitä, että "entä jos lähden ja kadun" voi olla yhtä voimakas kuin ajatus "entä jos jään ja kadun".
Tämä tekee päätöksestä kaksinkertaisesti vaikean.
Moni myös ajattelee, että ennen eroa pitäisi olla täysin varma. Todellisuudessa varmuus on harvoin täydellistä. Usein kyse on riittävästä selkeydestä, ei täydellisestä varmuudesta.
Milloin parisuhdetta kannattaa vielä yrittää?
On olemassa useita merkkejä, jotka viittaavat siihen, että suhdetta voi olla mielekästä vielä yrittää rakentaa ja korjata.
1. Molemmilla on halua yrittää
Yksi tärkeimmistä tekijöistä on se, että molemmat ovat jollakin tasolla valmiita työskentelemään suhteen eteen. Tämä ei tarkoita, että molemmat olisivat yhtä motivoituneita tai yhtä taitavia, mutta jonkinlainen halu yrittää on olemassa.
Jos vain toinen yrittää ja toinen vetäytyy täysin, dynamiikka muuttuu helposti epätasapainoiseksi. Tällöin toinen kantaa suhdetta yksin, mikä harvoin toimii pitkällä aikavälillä.
Kun molemmilla on edes pieni halu yrittää, syntyy mahdollisuus muutokselle. Tämä voi näkyä esimerkiksi haluna keskustella, osallistua terapiaan tai pohtia omaa toimintaa.
2. Ongelmat ovat tunnistettavissa ja nimettävissä
Suhdetta on helpompi korjata, kun tiedetään, mikä siinä on rikki. Jos ongelmat ovat epämääräisiä – "kaikki tuntuu väärältä" – niiden käsittely on vaikeaa.
Kun ongelmat voidaan sanoittaa, kuten:
riitelemme jatkuvasti samoista asioista
emme pysty puhumaan ilman, että tilanne kärjistyy
läheisyys on vähentynyt
luottamus on rikkoutunut
niihin voidaan myös alkaa etsiä ratkaisuja.
Nimetty ongelma ei ole vielä ratkaistu ongelma, mutta se on askel pois kaaoksesta kohti ymmärrystä.
3. Vuorovaikutus ei ole täysin rikkoutunut
Vaikka suhde olisi kuormittunut, usein löytyy vielä hetkiä, joissa keskustelu onnistuu edes jollakin tasolla. Ehkä riidat eivät aina eskaloidu, ehkä joskus pystytään kuuntelemaan, ehkä välillä syntyy yhteys.
Jos vuorovaikutus on täysin lukkiutunut – eli keskustelu johtaa aina riitaan, vetäytymiseen tai vaikenemiseen – korjaaminen on vaikeampaa, mutta ei silti mahdotonta. Jos taas yhteyden hetkiä on edelleen, se on merkittävä voimavara.
4. Suhteessa on edelleen jotain arvokasta
Usein ihmiset, jotka pohtivat eroa, tunnistavat samalla, että suhteessa on myös hyvää. Se voi olla yhteinen huumori, arvot, tapa kohdata arkea, vanhemmuus tai tunne siitä, että tämä ihminen on jollakin tavalla tärkeä.
Jos suhteessa on edelleen asioita, joita haluaa suojella, se on merkki siitä, että yrittäminen voi olla perusteltua.
5. Muutosta on jo tapahtunut tai sitä on mahdollista tapahtua
Jos suhdetta on jo yritetty korjata ja pieniä muutoksia on tapahtunut, se kertoo, että muutos on mahdollinen. Muutos ei yleensä ole nopeaa tai täydellistä, mutta pienetkin liikkeet ovat merkityksellisiä.
Toisaalta, vaikka muutosta ei vielä olisi tapahtunut, mutta molemmat ovat valmiita kokeilemaan uusia tapoja toimia, tilanne ei ole toivoton.
Milloin yrittäminen ei välttämättä enää ole hyvä vaihtoehto?
On myös tilanteita, joissa jatkaminen ei enää tue hyvinvointia, vaan voi jopa vahingoittaa sitä.
1. Toistuva turvattomuus tai pelko
Jos suhteessa esiintyy jatkuvaa pelkoa, henkistä tai fyysistä turvattomuutta, tilanne on vakava. Turvattomuus ei aina ole näkyvää väkivaltaa, vaan se voi olla myös jatkuvaa vähättelyä, manipulointia, kontrollointia tai emotionaalista epävakautta.
Tällaisessa tilanteessa ensisijainen kysymys ei ole "kannattaako yrittää", vaan "miten turvata oma hyvinvointi".
2. Toinen ei ole valmis tarkastelemaan omaa toimintaansa
Suhde ei muutu, jos toinen osapuoli ei ole valmis näkemään omaa osuuttaan tilanteessa. Jos kaikki vastuu siirtyy yhdelle ja toinen torjuu, kieltää tai syyttää, muutos jää yksipuoliseksi.
Tällöin toinen voi yrittää pitkään, mutta ilman vastavuoroisuutta se johtaa usein uupumiseen.
3. Samat ongelmat toistuvat ilman muutosta
Jos samoja asioita on yritetty ratkaista kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei muutu, on tärkeää pysähtyä. Pelkkä yrittäminen ei riitä, jos se ei johda muutokseen.
Tämä ei tarkoita, etteikö olisi yritetty tarpeeksi, vaan että nykyiset keinot eivät ole tuottaneet tulosta.
4. Oma hyvinvointi heikkenee jatkuvasti
Yksi tärkeimmistä mittareista on oma kokemus. Jos suhde vie jatkuvasti enemmän kuin antaa, ja olo on pitkään uupunut, ahdistunut tai tyhjä, sitä ei kannata ohittaa.
Pitkäaikainen pahoinvointi ei ole merkki siitä, että pitäisi vain yrittää enemmän, vaan se on viesti siitä, että jokin ei toimi.
5. Suhde perustuu enemmän pelkoon kuin haluun
Jos suhdetta ylläpitää ensisijaisesti pelko – yksin jäämisestä, taloudesta, muutoksesta – eikä niinkään halu olla yhdessä, on tärkeää tunnistaa tämä.
Pelko voi olla ymmärrettävä, mutta se ei ole kestävä perusta suhteelle.
Entä jos et tiedä, kumpaan suuntaan tilanne kallistuu?
Moni ei löydä itseään selkeästi kummastakaan kategoriasta. On sekä syitä yrittää että syitä lähteä. Tämä on hyvin tavallinen tilanne.
Tällöin voi olla hyödyllistä siirtää fokus pois lopullisesta päätöksestä ja keskittyä välivaiheeseen:
Mitä tapahtuu, jos yritämme tietoisesti vielä tietyn ajan?
Mitä konkreettisesti teemme toisin?
Miten seuraamme, tapahtuuko muutosta?
Tämä ei ole lopullinen ratkaisu, vaan tapa tuoda selkeyttä tilanteeseen, jossa kaikki tuntuu epävarmalta.
Miksi pelkkä yrittäminen ei aina riitä?
On tärkeää ymmärtää, että yrittäminen itsessään ei ole ratkaisu. Ratkaisevaa on se, mitä yritetään ja miten.
Jos yrittäminen tarkoittaa samaa toimintaa uudelleen ja uudelleen – samoja keskusteluja, samoja lupauksia, samoja pettymyksiä – lopputulos on usein sama.
Muutos edellyttää, että jotakin tehdään aidosti eri tavalla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ulkopuolisen avun hakemista, uusien vuorovaikutustapojen opettelua tai omien toimintamallien tarkastelua.
Päätös ei ole vain "jäädä tai lähteä"
Usein päätös nähdään mustavalkoisena: joko jatketaan tai erotaan. Todellisuudessa välissä on vaihe, jossa suhdetta voidaan tarkastella tietoisesti ja tavoitteellisesti.
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sovitaan ajanjakso, jonka aikana suhdetta työstetään aktiivisesti. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen, onko suunta muuttunut.
Tämä lähestymistapa voi auttaa erityisesti silloin, kun päätös tuntuu liian suurelta tehtäväksi kerralla.
Lopuksi
Kysymys siitä, kannattaako parisuhdetta vielä yrittää, ei ole yksinkertainen. Se ei ratkea pelkällä järjellä, mutta ei myöskään pelkällä tunteella.
Usein olennaista ei ole se, kuinka kauan on jo yrittänyt, vaan se, onko yrittäminen ollut sellaista, joka voi johtaa muutokseen. Samalla on tärkeää tarkastella omaa hyvinvointia rehellisesti ja ilman vähättelyä.
Jos huomaat olevasi tilanteessa, jossa pohdit tätä kysymystä, et ole yksin. Monet käyvät läpi saman prosessin jossain vaiheessa elämäänsä.
Jos kaipaat tähän jäsentämistä ja selkeyttä, olen koonnut oppaan "Ero vai jatkaa", joka auttaa tarkastelemaan tilannetta rauhallisesti ja vaihe vaiheelta.
Se ei anna valmiita vastauksia, mutta auttaa tunnistamaan, mikä juuri sinun tilanteessasi on olennaista, jotta voit tehdä päätöksen, joka tuntuu mahdollisimman oikealta.
Jos kaipaat ulkopuolisen apua pohdintaasi voit varata ajan allaolevasta kalenterista joko sinulle tai teille yhdessä.