Läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu parisuhteessa – miksi se satuttaa ja mitä se kertoo?

Parisuhteessa läheisyys on yksi tärkeimmistä voimavaroista. Samalla se on usein myös se, missä haavoittuvuutemme nousevat kaikkein voimakkaimmin pintaan. Kun toinen vetäytyy tai vaikuttaa etäiseltä, sisimpään voi hiipiä yksinäisyyden tunne – vaikka toinen olisi ihan vieressä. 

Toisaalta, kun toinen on lähellä ja kaipaa yhteyttä, mutta itse kokee tarvitsevansa tilaa, sekin voi tuntua ahdistavalta.

Läheisyyden ja etäisyyden välinen rytmi on monissa parisuhteissa yksi keskeisimmistä dynamiikoista. Se voi näyttäytyä jatkuvana liikkeenä: kun toinen lähestyy, toinen ottaa askeleen taakse – ja kun toinen vetäytyy, toinen alkaa hakea kontaktia.

Tämä vuorovaikutuksellinen tanssi on usein tiedostamatonta, ja se voi uuvuttaa molempia.

Mutta mitä tämä liike kertoo? Ja voiko sitä ymmärtää – jopa muuttaa – yksin terapiassa?

Läheisyys on turvallisuutta – tai sen kaipuuta

Tarve läheisyyteen on meissä syvällä. Se ei ole vain tunne, vaan biologinen tarve, jonka juuret ovat varhaisissa kiintymyssuhteissamme. Kun suhde toiseen ihmiseen on turvallinen ja luotettava, koemme olevamme yhteydessä, näkyviä ja tärkeitä. 

Mutta jos yhteys säröilee tai tuntuu epävakaalta, herää helposti huoli: Olenko sinulle tärkeä? Saanko olla tässä, omana itsenäni?

Etäisyys puolestaan voi olla monelle tapa suojata itseään. Jos läheisyys on aiemmin elämässä ollut ehtoja asettava, tukahduttava tai arvaamaton, voi turva löytyä vetäytymisestä. Silloin etäisyys ei ole välinpitämättömyyttä, vaan opittu selviytymiskeino.

Kun nämä kaksi erilaista tapaa olla yhteydessä kohtaavat – toinen hakee läheisyyttä, toinen tarvitsee tilaa – syntyy helposti ristiriita. Toinen kokee torjutuksi tulemista, toinen ahdistuu siitä, ettei saa hengittää. Ja kumpikin tuntee itsensä yksinäiseksi, väärinymmärretyksi.

Tämä ei ole sinun tai kumppanisi syy – tämä on dynamiikka

Läheisyyden ja etäisyyden rytmi ei useinkaan ole tietoinen valinta. Se on vuorovaikutuksessa rakentuva systeeminen kuvio, jossa molempien reaktiot vaikuttavat toisiinsa – ja samalla vahvistavat toistensa tarvetta. Kun vetäydyn, toinen hakee enemmän läheisyyttä. Kun toinen vaatii läheisyyttä, minä vetäydyn entistä kauemmas. Ja niin kehä jatkuu.

Systeemisessä terapiassa ei etsitä syyllisiä, vaan tutkitaan yhdessä:

• Millaisia kaavoja suhteessa toistuu?

• Mitä kumpikin osapuoli yrittää suojata tai saavuttaa omalla toiminnallaan?

• Mitä nämä liikkeet kertovat tarpeista, joita ei ehkä ole vielä sanoitettu?

Tätä kaikkea voi tutkia myös yksin – kun terapeutti ymmärtää ihmissuhteiden systeemistä luonnetta.

Kun yksi pysähtyy, koko kuvio voi muuttua

Terapiassa yksi ihminen voi tuoda mukanaan koko suhteen dynamiikan. Silloin ei keskitytä vain yksilön kokemukseen, vaan tutkitaan, miten oma toiminta kytkeytyy osaksi vuorovaikutusketjua. 

Pari- ja perhepsykoterapeutti osaa pitää silmällä näkymätöntä toistakin osapuolta ja kysyä:
Mitä tapahtuu, kun sinä vetäydyt? Mitä tapahtuu, kun haet yhteyttä? Miten toinen reagoi – ja miten se vaikuttaa sinuun?

Tällainen tarkastelu avaa mahdollisuuden muutokseen. Kun tunnistat oman paikkasi tässä rytmissä, voit alkaa tehdä toisenlaisia valintoja. Ei siksi, että muuttaisit itseäsi toisen vuoksi – vaan siksi, että ymmärryksen kautta löytyy uusia reittejä yhteyteen.

Ymmärrys tuo myötätuntoa – myös itseä kohtaan

Moni asiakas kuvaa suurta helpotusta siinä, että terapiassa he alkavat ymmärtää miksi he toimivat niin kuin toimivat. Vetäytyminen ei ole kylmyyttä – se on suojaa. Läheisyyden vaatiminen ei ole kontrollia – se on turvan hakemista.

Kun tämän ymmärtää, voi päästää irti itsekritiikistä tai toisen syyttämisestä. Tilalle voi tulla myötätunto: Ahaa, tästä tässä on kyse. Ei ihme, että tuntuu tältä.

Ja tämä myötätunto tekee muutoksen mahdolliseksi.

Kun etäisyys ei ole enää uhka – vaan valinta

Tavoitteena ei ole se, että olisimme koko ajan tiiviisti yhdessä tai että läheisyys olisi jatkuvaa. Jokainen suhde tarvitsee myös tilaa, hengittävyyttä ja itsenäisyyttä. Tavoitteena on, että etäisyys ei herätä hätää tai epävarmuutta, vaan on osa tervettä rytmiä, jossa kumpikin saa olla oma itsensä – ja tulla silti kohdatuksi.

Tämä tasapaino ei synny itsestään. Mutta siihen voi kasvaa, askel askeleelta. Ja se työ voi alkaa jo siitä, että yksi ihminen päättää pysähtyä, katsoa ja kysyä:
Missä minä olen tässä rytmissä? Mitä minä tarvitsen – ja mitä toinen saattaa kaivata?

Tervetuloa tutkimaan omaa paikkaasi yhteyden rytmissä

Jos koet, että suhteessasi läheisyys ja etäisyys vuorottelevat tavalla, joka satuttaa tai hämmentää, olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni. Et tarvitse toista paikalle, jotta voimme tarkastella yhdessä koko dynamiikkaa. Yksi ihminen riittää liikkeellepanevaksi voimaksi.

Pari- ja perhepsykoterapeuttina autan sinua näkemään suhteesi systeemisenä kokonaisuutena – ja löytämään oman paikkasi yhteyden rytmissä.

Varaa aika helposti verkossa tai ota yhteyttä – lähdetään yhdessä tutkimaan, miten voit rakentaa kestävämpää yhteyttä, alkaen itsestäsi.

📬 Ota yhteyttä

Yhteys alkaa ymmärryksestä.
Aloitetaan siitä.