Mikä on sijaistrauma ja miksi siitä pitäisi puhua enemmän ?

Me kaikki tiedämme, että elämä tuo mukanaan kipua, surua ja vaikeuksia. Mutta harvemmin pysähdymme ajattelemaan, että toisen ihmisen kärsimys voi myös tarttua – jättää meihin jäljen, jota emme itse kokeneet suoraan. Tätä ilmiötä kutsutaan sijaistraumaksi.

Sijaistrauma koskettaa erityisesti heitä, jotka työskentelevät ihmisten auttamisen, hoivan tai kohtaamisen parissa: terapeutteja, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia, kriisityöntekijöitä ja jopa vanhempia. 

Samalla sijaistrauma voi hiipiä elämäämme myös yksityiselämän kautta – läheisten tarinoiden, surujen ja menetyksen kokemusten äärellä.

Mutta mistä sijaistraumassa oikeastaan on kyse? Ja miksi siitä pitäisi puhua enemmän, avoimemmin ja vakavammin?

Tässä kirjoituksessa käsittelen sijaistraumaa – ja pohdin, miten voit suojautua ja vahvistua silloin, kun kipu uhkaa tarttua.

Mitä on sijaistrauma?

Sijaistrauma syntyy, kun toisen ihmisen traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät tunteet alkavat kuormittaa meitä itseämme ikään kuin olisimme kokeneet saman tuskan itse.

Se eroaa myötätuntouupumuksesta ja työuupumuksesta siten, että sijaistrauma voi muuttaa syvällisesti meidän käsitystämme maailmasta, turvallisuudesta ja itsestämme. 

Kyse ei ole vain väsymyksestä tai stressistä – kyse on siitä, että toisen ihmisen kärsimys ikään kuin siirtyy meidän omaan kehoomme ja mieleemme.

Sijaistrauman oireita voivat olla esimerkiksi:

• Toistuvat muistot, unet tai mielikuvat toisen kokemuksista

• Ahdistuneisuus ja turvattomuuden tunne

• Tunne-elämän turtuminen tai kyynistyminen

• Ylivalppauden tila: jatkuva varuillaan olo

• Empatian katoaminen tai toisaalta ylitsevuotava herkistyminen

• Uupumus ja merkityksettömyyden kokemus työssä tai ihmissuhteissa

• Fyysiset oireet, kuten univaikeudet, kiputilat ja sydämentykytys

Sijaistrauma voi kehittyä hitaasti ajan myötä, mutta joskus yksikin voimakas kohtaaminen voi laukaista sen.

Miksi sijaistraumasta pitäisi puhua enemmän?

Vaikka sijaistrauma on tutkittu ja tunnistettu ilmiö, siitä puhutaan edelleen aivan liian vähän. Moni auttaja ja kohtaaja kantaa omaa näkymätöntä kuormaansa hiljaa, ehkä häpeillen.

Tähän on monta syytä:

1. Kulttuuriset odotukset

Meitä on opetettu arvostamaan "vahvuutta" ja "kestävyyttä". Auttajan kuuluu jaksaa, olla aina läsnä ja kantaa toistenkin taakat – ilman, että hän itse horjuu. 

Kun oma sisäinen maailma järkkyy toisten tarinoiden edessä, sitä saatetaan pitää heikkoutena.

2. Tiedon puute

Moni ei edes tiedä, että sijaistrauma on oikea ilmiö, jolla on omat mekanisminsa ja hoitokeinonsa.

 Tällöin omia oireita voidaan pitää henkilökohtaisena epäonnistumisena, eikä nähdä laajempaa yhteyttä oman työn tai elämäntilanteen kuormittavuuteen.

3. Pelko seurauksista

Auttamistyössä voi pelätä, että sijaistrauman myöntäminen vaikuttaa omaan ammattitaitoon tai työpaikkaan. "Jos kerron, etten jaksa, mitä siitä ajatellaan?"

4. Yksinäisyyden kokemus

Kun sijaistrauma jää vaille sanoja, ihminen jää yksin kokemuksensa kanssa. Se eristää ja lisää kärsimystä entisestään.

Sijaistrauma ei ole heikkoutta – vaan merkki siitä, että olet ihminen

Sijaistrauma ei ole merkki siitä, että olet huono työssäsi tai heikko ihminen. Päinvastoin – se kertoo, että olet ollut aidosti läsnä toisen ihmisen tuskalle. Että sinulla on kyky empatiaan, myötätuntoon ja yhteyteen.

Mutta juuri siksi suojautuminen ja vahvistuminen on elintärkeää. Ei vain itsesi vuoksi – vaan myös siksi, että voisit jatkaa työtäsi tai olla tukena läheisillesi pitkäjänteisesti ja terveellä tavalla.

Sijaistrauman tunnistaminen ja käsitteleminen on itse asiassa yksi suurimmista lahjoista, joita voit itsellesi antaa.

Miten sijaistrauma syntyy?

Sijaistrauma syntyy usein vähitellen, "tippa kerrallaan". Jokainen kuultu tarina, nähty kärsimys tai koettu hätä tallentuu jonnekin kehoomme ja mieleemme.

Tietyt tekijät altistavat sijaistraumalle enemmän:

• Työ, jossa kohdataan jatkuvasti vaikeita elämäntilanteita (esim. kriisityö, sairaanhoito, terapia)

• Omakohtainen historia traumaattisista kokemuksista

• Pitkäkestoinen altistuminen ilman riittävää palautumista

• Yksinäinen työskentely ilman vertaistukea

• Henkilökohtainen taipumus voimakkaaseen empatiaan

Myös epärealistiset odotukset itseltä ("Minun pitää aina jaksaa", "En saa näyttää heikkoutta") voivat kiihdyttää sijaistrauman syntyä.

Voiko sijaistraumasta toipua?

Hyvä uutinen on tämä: kyllä, sijaistraumasta voi toipua. Ja vielä parempi uutinen: voit oppia ennaltaehkäisemään sen syntymistä.

Toipumisen ja suojautumisen keskeisiä keinoja ovat:

• Oman kuormituksen tunnistaminen ja hyväksyminen

• Rajojen asettaminen ja ylläpitäminen

• Säännöllinen palautuminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

• Turvallinen vertaistuki ja avoin puhe sijaistraumasta

• Ammatillinen tuki tarvittaessa (esim. työnohjaus, terapia)

• Myötätuntoinen suhtautuminen itseen

Tärkeintä on ymmärtää, että suojaaminen ei tarkoita kylmyyttä tai välinpitämättömyyttä. Se tarkoittaa viisautta: sitä, että suojelet omaa kykyäsi auttaa ja olla ihminen myös jatkossa.

"Kun kipu tarttuu – opi suojautumaan ja vahvistumaan"

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella – vaan herättää. Sijaistrauma on todellinen ilmiö, mutta siihen voi suhtautua viisaasti ja käytännönläheisesti.

Juuri siksi olen luonut verkkokurssin "Kun kipu tarttuu – opi suojautumaan ja vahvistumaan", joka julkaistaan syyskuun alussa. Elokuussa on mahdollisuus ostaa kurssi earlybird hinnalla. 

Kurssilla opit muun muassa:

• Miten tunnistaa oman kuormituksen varhaiset merkit

• Mitä eroa on myötätuntouupumuksella ja sijaistraumalla

• Millaisia käytännön keinoja voit käyttää suojautumiseen arjessa

• Miten rakentaa omaa vahvuutta ja palautumiskykyä pitkäjänteisesti

• Kuinka löytää iloa, merkitystä ja toivoa auttamistyöhön

Kurssi sopii sinulle, jos:

• Kohtaat työssäsi tai elämässäsi paljon toisten surua ja vaikeuksia

• Haluat oppia tunnistamaan ja suojautumaan sijaistraumalta

• Haluat vahvistaa omaa hyvinvointiasi ja jaksamistasi

Et ole yksin. Yhdessä voimme rakentaa polun kohti vahvempaa ja vakaampaa arkea – sellaista, jossa voit auttaa toisia, mutta ilman että kadotat itseäsi.

Se ei ole itsekkyyttä. Se on elämänviisautta.